Essee: Lennä, Britney, lennä – Kertomus machoismin raunioilta
Helga West pureutuu esseessään ilmiöön nimeltä Britney Spears ja hänen vapautumiseensa miesvaltaisesta holhousjärjestelmästä. Kolonialismi liitetään usein alkuperäiskansoihin, orjuuteen ja rasismiin, mutta alistavien talousjärjestelmien kohteeksi voi joutua – ja vieläpä koko maailman edessä – myös yksi maailman kirkkaimmista artisteista. Kuinka tämä on mahdollista, ja mitä se kertoo amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä, kulttuureistamme, entäpä sinusta ja minusta?
Teksti: Helga West
Kuvitus: Sunná Káddjá Valkeapää
Kesäkuu 2, 2022
Audio: Kuuntele essee Helga Westin lukemana. Äänitys on tehty kirjoittajan kotona.
Hän hymyilee viekoittelevasti kohti kameraa ja keinuttaa kehoansa vapautuneen oloisena. Tumma silmämeikki koristaa hänen kasvojaan ja vaaleat, pitkät hiukset kiertävät hänen ruskettunutta ylävartaloaan. Keltainen paituli paljastaa paljaan vyötärön ja pikkuruiset sortsit korostavat hänen atleettisia jalkojaan. On vaikea olla seuraamatta hänen vangitsevan vartalonsa liikkeitä. Musiikin tahdissa hän pyörähtelee, heiluttelee, keikuttelee. Hän nauttii silminnähden esiintymisestä.
Hänen Instagram-profiilissaan on lukuisia tanssi- ja vaatteiden poseerausvideoita, ruusukuvia ja aforismeja, joista suosikkini on: ”Villikukkia hän hiuksissaan piteli.” Julkaisuissaan hän kehuu lapsiansa ja puolisoansa ja kuhertelee tämän kanssa. Hän esittelee itsensä artistiksi ja kahden lapsen äidiksi. Jotain ihanan tavallista hänessä on, mietin. Mutta mikään hänen tarinassaan ei viittaa tavanomaiseen. Tarinaa värittävät taianomainen nousu, jota seuraa painajaismainen tuho.
Nainen on nimeltään Britney Jean Spears. Hän on vuonna 1981 syntynyt musiikkimaailman ikoni, virtuoosimainen amerikkalainen laulaja-lauluntekijä-tanssija, jonka kappaleet ovat jääneet pysyväksi osaksi länsimaista popkulttuurin kaanonia. Hän on minua neljä vuotta vanhempi eli olemme suurin piirtein samanikäisiä. Tästä huolimatta meillä on hyvin vähän mitään yhteistä paitsi se, että olemme molemmat varttuneet alkuperäiskansojen mailla: minä Tenojokilaaksossa Saamenmaalla ja Britney Yhdysvalloissa Louisianan osavaltiossa maaseutualueella, jota nykyisin kutsutaan Kentwoodiksi. Etäisyydestämme huolimatta olen varttunut naiseksi Britneyn rinnalla tai siltä minusta ainakin tuntuu. Ja nimenomaan naiseksi, ei vain ihmiseksi. Britney on ollut määrittelemässä naiseuttani, siihen liittyvää kehonkuvaa, kipupisteitä ja seksuaalisuutta.
Kun Britney Spears lanseerattiin vain 17-vuotiaana koko maailman estradille ”Baby One More Time” hittinsä myötä, pidättelimme hengitystämme luokkamme tyttöjen kanssa Utsjoen Karigasniemen yläasteella. Joku meistä oli niin onnekas, että oli saanut käsiinsä Britneyn esikoisalbumin, jonka tahdissa vedimme ensikännit. Ensimmäinen nousuhumalani on jäänyt elävästi mieleeni. Kävin vessassa, jonne Britneyn rakkaudenkaipuiset melodiat kantautuivat Kikin olohuoneen CD-soittimelta ja ajattelin: ”Wau, jos elämä on näin huumaavaa humalassa, haluan aina juoda alkoholia.” You drive me crazy / I just can't sleep / I'm so excited, I'm in too deep… raikui vielä aamuyöllä.
Minäkin janosin rakkautta. Ajattelin, että jos näyttäisin yhtä kauniilta kuin Britney, ehkä rakkaudenonni osuisi minuun. Ei osunut. Luokkakaverini Ellu sai kyllästymiseen asti kuulla ensi-ihastumisestani Antusta (nimi muutettu). Antu sitä, Antu tätä, Antukin hengittää ilmaa ja vielä joku päivä haluaa minut itsellensä kuin se olisi naiseuteni täyttymys.
Antu ilmestyi kuvioihimme kuin tyhjästä ja katosi samalla tavalla kuin oli tupsahtanut elämääni. Latasin kaikki nuoruuden toiveeni Antuun. Rohkaistuneena kirjoittelin hänelle SMS-viestejä, joihin hän ei muistaakseni vastannut tai jos vastasikin, niin niukkasanaisesti. Sellainen hän oli, mutta kun hänelle sopi, suutelimme. Suhteemme hiipui yhtä epämääräisesti kuin pandemiat ja sodat loppuvat maailmassa. Kenties mitään suhdetta ei ollut, ehkä vain kuvittelin romanttisen tarinan välillemme.
Edunvalvontaan määrätyn ihmisen päätösvalta omaan elämään katkaistaan. Ihminen ikään kuin kapitalisoidaan – hän lakkaa olemasta ihminen.
Rakkaudennälkäinen nuoruuden illuusioni tapahtui samaan aikaan Britneyn esikoislevyn julkaisemisen kanssa vuonna 1999. Kun Britney laulaa levyllä I was born to make you happy, minä todella tunsin nuo sanat sykkivän ihoni alla. Tunnen sanoituksen vaikutuksen yhä. Melkein hävettää myöntää, että minusta se on edelleen yksi liikuttavimpia lauseita, joita olen kuullut: synnyin tähän maailmaan tehdäkseni sinut onnelliseksi.
Minusta kasvoi runoilija ja sovintoprosesseja analysoiva tutkija, onnellinen nobody, kuten minulla on tapana itseni esitellä. Britneystä kasvoi 1990- ja 2000-lukujen läntisen poptaivaan kirkkain tähti, popin prinsessa, kuten häntä tituleerataan. Britneyssä kiehtoo hänen lumovoimansa, johon yhdistyy vokaalinen ja tanssillinen lahjakkuus. Harvassa artistissa yhdistyvät äly, musiikillisesti koulutetun sopraanon tunnistettava ääniala ja kehollisuus. Britney on kaikkea tätä, mutta lopulta tiedämme hänestä vain vähän.
Hänen tarinansa on jälleen alkanut kiehtoa ihmisiä maailmanlaajuisesti. Moni haluaisi hänestä palasen omaksensa. Britneylle tässä ei ole mitään uutta. Vuonna 2007 julkaistussa ”Piece of Me” kappaleessaan hän laulaa:
I'm Miss American Dream since I was 17
Don't matter if I step on the scene or sneak away to the Philippines
They're still gon' put pictures of my derriere in the magazine
You want a piece of me? (You want a piece of me?)
Samana vuonna ilmestynyt Blackout-niminen levy, joka sisältää kyseisen kappaleen, oli viimeinen Britneyn studioalbumi, jonka ostin ja kuuntelin kokonaan. Sen jälkeen hylkäsin Britneyn. Koin, ettei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa. Hänen rinnallaan kasvaminen kävi liian kipeäksi. Jokin hänen olemuksessaan muuttui ratkaisevasti niin, etten enää pystynyt katsomaan häntä. Aiemmin niin vivahteikas äänivärikin muuttui robottimaiseksi autotuneksi. Niin musiikkivideoissa kuin lavalla hän esiintyi poissaolevana. Ilmiömäinen tanssija alkoi takellella liikkeissään. Hänen tanssikoreografioitansa muutettiin yksinkertaisemmiksi, mutta niistä suoriutuminen osoittautui hankalaksi. Esiintyessään hän näytti pelokkaalta, huumatulta ja eksyksissä olevalta pieneltä lapselta.
Kun yleisö buuasi hänelle musiikkialan Grammy-palkintogaalassa vuonna 2007 hämmentävän ”Gimme More” esityksen jälkeen tuntui, että olin menettänyt Britneyn, jonka olin kahdeksan vuoden ajan tuntenut. Valovoima hänen ympärillään oli himmennyt. Enää hän ei osallistunut kappaleidensa luomiseen, mutta sen sijaan mainosti parfyymeitä ja koruja musiikkivideoillaan. En koskaan pitänyt sitä Britneylle kovin tyypillisenä. En enää tunnistanut idoliani. Hän muuttui vieraaksi.
Tuohon aikaan, vuonna 2008 Yhdysvaltain tuomioistuin määräsi maailman tunnetuimpiin artisteihin lukeutuvan Britney Spearsin varainhoidolliseen edunvalvontaan. Ymmärtääksemme tätä meidän on tiedettävä jotain Yhdysvaltain oikeuslaitoksesta ja siitä, mitä edunvalvonta heikäläisillä tarkoittaa. Käytännössä se tarkoittaa ihmisen oman itsemääräämisoikeuden totaalista menetystä. Se tarkoittaa luopumista niin kansalais- kuin ihmisoikeuksista. Sen kohteeksi joutuvat iäkkäät ja hyvin sairaat, ja käytännössä se on elinikäinen. Harvoin, jos koskaan, se puretaan. Edunvalvontaan määrätyn ihmisen päätösvalta omaan elämään katkaistaan. Ihminen ikään kuin kapitalisoidaan – hän lakkaa olemasta ihminen. Hänet riisutaan oikeuksistaan ja prosessi tehdään amerikkalaisen oikeusjärjestelmän siunauksella.
Vahvistamattomien dokumenttien mukaan Britneyn varainhoidollisen edunvalvonnan lääketieteelliseksi perusteluksi olisi kirjattu dementia. Tuomari Reva Goetzin päätöksellä Britney menetti päätäntävallan omaan elämäänsä. Hänen edunvalvojikseen määrättiin hänen isänsä James ”Jamie” Spears ja asianajaja Andrew M. Wallet. Alusta lähtien Britney vastusti edunvalvontaa ja vaati isänsä poistamista järjestelystä. Britneylle ei annettu oikeutta edes valita omaa asianajajaansa vasta kuin heinäkuussa 2021.
Britneyn kohdalla edunvalvonta on tarkoittanut äärimmäistä kontrollia. Rajoitukset ovat ulottuneet aina arkisista esteistä aina seksuaaliterveyteen saakka. Hän ei ole saanut ajaa autollansa, hakea yksin kahvikupposta Starbucksista, selailla vapaasti internetiä. Melkein 14 vuoden ajaksi hänet eristettiin ulkomaailmasta eikä hänen annettu tavata ketään spontaanisti. Hänet pakotettiin lääkityksiin, terapiaan ja ehkäisyyn siitäkin huolimatta, että hän on useasti toivonut saavansa lisää lapsia. Hän on kirjoittanut hävenneensä tilannettaan, josta hän yrittää tällä hetkellä toipua, heal, kuten hän prosessia kutsuu.
Britneyn edunvalvontaa on perusteltu hänen jättimäisellä omaisuudellansa. Se on absurdia. Omalla työllä hankitusta omaisuudesta tehtiin lyömäase häntä vastaan. Tällainen asetelma on oikeastaan aika tyypillistä kapitalistisessa kolonialismissa. Siinä on kyse haltuunotosta ja tunkeutumisesta toisten ihmisten maihin, koteihin, kehoihin ja mieliin. Sen kohteeksi voi joutua jopa maailman vaikutusvaltaisimpiin artisteihin kuuluva etuoikeutettu amerikkalainen nainen. On mahdollista, että ihmisillä Britneyn ympärillä oli myös hyvää tarkoittavia aikeita suojella haavoittuvaa maailmantähteä. Puhutaan hyväntahtoisista kolonisoijista, ihmisistä, jotka hyvää hyvyyttään holhoavat ja alistavat lapsenkaltaisiksi oletettuja toimijoita, kuten alkuperäiskansoja, naisia, rodullistettuja ja vammaisia.
Kafkamainen apartheid. Sellaiselta hänen tilanteensa minusta vaikuttaa. Tulkitsenko väärin? Inhoaisiko Britney tätäkin kirjoitusta itsestänsä? Kuinka ylipäänsä kirjoittaa hänestä niin, että tekisimme hänelle oikeutta?
Miltä tämä kaikki mahtaa Britneystä tuntua? Annetaan puheenvuoro hänelle itselleen.
Toivo ja toivottomuus. Nämä ovat Britneyn omissa Instagram-julkaisuissaan – jotka oletan hänen itsensä kirjoittamiksi – usein toistuvia sanoja kuvaillessaan tilannettaan. Edunvalvontaa hän kutsuu vankilakseen. Heinäkuun 18. päivänä vuonna 2021 Britney kirjoittaa:
Tiedoksi niille, jotka kritisoivat tanssivideoitani… Kuulkaa, en aio esiintyä lavoilla vähään aikaan, koska isäni päättää pukeutumisestani, sanomisistani, tekemisistäni ja ajattelustani!!!! Olen elänyt näin 13 vuotta. (…) Niin sanottu tukijärjestelmäni loukkasi minua syvästi!!!! Edunvalvonta tappoi kaikki unelmani… joten ainoa, mikä minulla on jäljellä, on toivo ja se on tässä maailmassa ainoa asia, jota on vaikea tappaa siitäkin huolimatta, että monet sitäkin yrittävät!!!!
Britney ei jää sanattomaksi puolustaessaan itseään. Hän vaikuttaa herkältä, haavoittuvalta, seksuaaliselta, hassuttelevalta, luovalta. Hän ui syvissä vesissä. Saman vuoden lokakuun kahdeksantena päivänä hän kirjoittaa:
Olen kirjoittamassa kirjaa tytöstä, joka murhattiin. Mutta hänen haamunsa takertuu limboon tai oikeammin hänen traumansa ja kipunsa eikä hän tiedä, kuinka ylittäisi sen maailman, jonka kerran tunsi!!!!
Elävään ihmiseen viittaaminen nettovarallisuutena kertoo minusta aika paljon niistä voimista, joiden ympäröimänä Britneyn tähti alkoi sammua koko maailman edessä.
Seurattuani Britneytä koskevia aikalaiskeskusteluja minua on häirinnyt niissä eräs piirre. Minua vaivaa se, kuinka vähän Britneyn omia ulostuloja on sisällytetty häntä koskeviin uutisiin, joista suurin osa joutaisi roviolle poltettavaksi. Häntä koskevat uutiset ovat täynnä holhoavaa ilakointia, jossa ääni annetaan kaikille muille paitsi Britneylle itselleen, vaikka lähdemateriaalia moiseen löytyisi. Niin tyypillistä ohittamista, ihmisen sivuuttamista, jota sorrettuihin sovelletaan.
Missä tahansa mediassa Britneystä onkaan kirjoitettu viimeisen 14 vuoden aikana, missään ei olla unohdettu mainita hänen ”satumaisen” omaisuutensa arvoa dollareissa. Edunvalvonta oikeutetaan lukijoille rationaalisin selityksin. Saamme talousluvun, olkaamme tyytyväisiä. En edes viitsi mainita tuota summaa, koska se olisi niin halpamaista. En myöskään halua mässäillä hänen henkilökohtaisilla elämänkäänteillään (joista emme tiedä paljoakaan), se olisi ala-arvoista. Elävään ihmiseen viittaaminen nettovarallisuutena kertoo minusta aika paljon niistä voimista, joiden ympäröimänä Britneyn tähti alkoi sammua koko maailman edessä. Kesti kuitenkin liian pitkään ennen kuin suuri yleisö sai vihiä siitä, mitä kulissien takana tapahtui ja silti: emme tiedä puoliakaan, kuten Britney on huomauttanut.
Mutta tämän tiedämme: 14 vuoden ajan Britneyn omaisuudella maksettiin palkkioita lukuisille asianajajille, jotka työskentelivät Britneytä vastaan pitääkseen hänet taloudellisessa ja henkisessä hallinnassa. Samaan aikaan Britneyltä ilmestyi uutta musiikkia, hän työskenteli tuomarina The X Factor -lauluohjelmassa ja konsertoi. ”Aika erikoista dementikolta”, totesi Free Britney -liikkeen aktivisti Hayley Herms Taistelu Britney Spearsin puolesta -dokumentissa vuodelta 2021. Hayley huomautti, että muistisairas ihminen ei opi 27 tanssiliikkeen koreografiaa saatikka tee maailmankiertueita.
Free Britney -liike on kansalaisaktivisteista koostuva ryhmä, jonka tavoitteena on ollut Britneyn edunvalvonnan päättäminen. He aktivoituivat vuoden 2009 tienoilla, jolloin aihetunnisteita #FreeBritney ja #BritneySpeaks alettiin käyttää mielenosoituksissa ja ympäri internetiä blogeissa, Instagramissa, TikTokissa ja Twitterissä. Liikehdintä laajeni ja tuli myös kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 2019. Koko Free Britney -liikkeen olemassaolon aikana sitä on pyritty vaientamaan uhkailuin, joihin myös Britneyn isä Jamie osallistui. Jamie on julkisuudessa syyttänyt Free Britney -liikettä salaliitoksi, jolla ei ole mitään käsitystä asioiden oikeasta laidasta. Syytöksistä huolimatta järjestäytynyt fanikunta etsi käsiinsä lähteitä, jotka tukivat heidän käsitystään siitä, että Britneytä pidetään edunvalvonnassa vastoin hänen omaa tahtoansa.
Näky on kliseinen, mutta koskettava: videoklipissä autolastillinen kyyhkyjä lentää vuoristomaisemassa vapauteen täyttäen taivaankannen. Ei mene kauaa, kun kyyhkyset jo liitelevät ilmassa omassa muodostelmassaan. Videon yhteyteen Britney on kirjoittanut: ”Vuoteni symbolina.” Marraskuun 12. päivänä vuonna 2021 Britneyn edunvalvonta lopetettiin tuomari Brenda Pennyn päätöksellä. Oli kulunut miltei 14 vuotta edunvalvonnan alkamisesta. Britney kiitti asianajajaansa Mathew Rosengartia sekä omistautunutta Free Britney -liikettä, joka hänen omien sanojensa mukaan pelasti hänen henkensä.
Tunnistan tutun pilkkeen hänen silmäkulmistaan, arastavan valon, joka vielä puhkeaa täyteen loistoonsa.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen Britney on palannut elämääni. Olen tutustumassa häneen uudelleen pitkän tauon jälkeen. Tunnistan tutun pilkkeen hänen silmäkulmistaan, arastavan valon, joka vielä puhkeaa täyteen loistoonsa. ”Pyrkimykseni on antaa ihmisille toivoa”, hän kirjoittaa. ”Ihailen vahvuuttasi”, vastaan hänen Instagram-julkaisuunsa.
Tätä esseetä laatiessani Antu kirjoitti minulle. En ollut kuullut hänestä sitten nuoruusvuosieni. Viimeksi tapasimme toisemme ehkä 16 vuotta sitten Ivalossa vesicrossien aikaan. Ne, jotka siellä ovat juhlineet, tietävät kuinka mikään ei kuvasta pohjoista machoismia niin näyttävästi kuin Ivalon moottorikelkkavesikisat. Tämän jälkeen minulla ei ole ollut mitään havaintoa Antusta ennen kuin hän ilmestyi kuin tyhjästä seuraamaan elämääni Instagramissa. Meni joitain viikkoja ennen kuin hän avasi sanaisen arkkunsa. Hän katseli erästä meikkivideotarinaani ja reagoi siihen lähettämällä yksityisviestin. Siinä luki: ”Panisin.” Hätkähdin, jokin liikahti sisälläni. Silti, yksisanainen viesti 16 vuoden tauon jälkeen jätti kylmäksi. Elämäni ensirakkaus tyhjeni yhteen sanaan: panisin.
2000-luvun alussa nuoruuttansa viettäneet tietänevät panisin-sanan merkityksen ja kuinka yleisesti sitä käytettiin kuvaamaan ”pantavan” näköisiä naisia, ainakin meillä päin pohjoisessa. Jos jotakuta kuvailtiin ”pantavaksi”, niin Britneytä kaikissa mahdollisissa medioissa 2000-luvun alussa. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka naisia voimakkaasti esineellistävä popkulttuuri vaikutti meihin milleniaaleihin. Tuskin positiivisesti ainakaan.
Viestittelymme Antun kanssa muuttui hupaisaksi jankkailuksi. Valehtelisin, jos sanoisin, etteivät Antun viestit merkinneet minulle mitään. Antu oli vakuuttunut tapaamisemme olevan hyvä asia, koska silloin voisimme paneskella. ”Ei liekkiä kannata sammuttaa, vaikka se ei roihua”, hän sanaili. Kiitin romanttisista viesteistä. Antu kertoi olevansa täysin muuttunut mies verrattuna siihen, kuka hän kerran oli. Minusta taas hän ei ollut muuttunut piiruakaan. Mutta maailma välillämme oli. Olen kasvanut sen mukana, ajautunut Antusta liian kauaksi. Uskon että se sama muutosvoima, joka johti panotarjouksesta kieltäytymiseeni, johti myös Britney Jean Spearsin vapautumiseen.
Britney, haluan sanoa sinulle tämän: Maailma yritti omistaa sinut, mutta sinä omistat oman tarinasi. Emme vielä tunne sitä ja toisaalta, ei se meille kuulu, ellet itse niin tahdo. Kun äänesi entisestään vahvistuu, sadat kyyhkyset vapautuvat kultahäkeistänsä. Näetkö, kuinka iloisina linnut jo liihottelevat ja kuinka hiuksesi ovat täynnä villikukkia. Lennä, Britney, lennä lujaa.
Helga West on Utsjoen Tenojokilaaksosta kotoisin oleva runoilija ja väitöskirjatutkija. Kaunokirjallisissa töissään hän tarkastelee kapitalismin, kolonialismin ja rasismin yhteenkietoutumista ihmiskohtaloissa. Vapaa-ajallaan West katselee reelssejä, ja ajattelee, että joskus yksi meemi voi olla osuvampi kuin monta tieteellistä artikkelia yhteensä. Tätä perustelua hän toisinaan käyttää oikeuttaakseen runsasta sosiaalisten medioiden käyttöään.
Westin löytää alkuperäiskansoja käsittelevästä blogistaan: helgawest.com.