Toimituspäällikön pakina:
Mun mummoni KonMari mun mammani

Teksti: Ervin Latimer
Kuvitus: Ervin Latimer
Toukokuu 7, 2021

Audio: Kuuntele tämä pakina Ervin Latimerin lukemana. Äänitys on tehty kirjoittajan kotona.

Sitä vaan jäin miettimään, että en siivoa kotiani, ellei tänne ole tulossa tuttuja pitämään kivaa tai tuntemattomia pitämään hauskaa. Toki nyt pandemian aikana, kun olen enemmän kotona, olen myös siivonnut enemmän, mutta lähtökohtaisesti likapyykki survotaan piiloon siinä vaiheessa, kun vieraat ovat hississä. En usko, että kukaan on ikinä nähnyt tiskialtaani pohjaa, onko siinä edes sellaista?

Eikä kyse ole siitä, että olisin varsinaisesti erityisen sotkuinen ihminen vaan ennemminkin siitä, että olen kotiin päästyäni yleensä vain niin helvetin väsynyt. Miten muka jaksaisin pitää tätä kahtakymmentäviittä neliötä on point kun tämä satayhdeksänkymmentä senttiä on jo on point. 

Toki kannoin kerran 19-vuotiaana jätesäkillisen (siis täyden, kolmesataalitraisen säkin) likaisia tiskejä vanhemmilleni, sillä heillä on astianpesukone, mutta mitä se sinulle kuuluu, miksi edes kysyt?

Olen menossa pian pisaratartuntaturvallisille ulkoilmatreffeille, mutta pyyhin varuiksi kaikki pinnat rätillä, jos vaikka otammekin pisarariskin kotonani. Kehtaan nykyään pyytää ihmisiä luokseni, sillä maalasin ja uudelleensisustin asuntoni viime kesänä ensimmäistä kertaa sitten muuttovuoden 2007. Viime kesään asti asuntoni näytti jonkinlaiselta kitch-bordellilta, siis samalta, jos Tikkurilan ostarille olisi ikinä avattu Sedula.

Otin inspiraatiota uuteen sisustukseeni 1950-luvun uranaisten girl powerilla rakennetusta kerrostalostani, jonka ala-aula on kuin valtava aikakapseli. Jotta lopputulos ei olisi liian totuudenmukaisen mummomainen, piti seinät ja lattia maalata harmaiksi. Valitsin harmaan sävyjä kuin keskiluokkainen pariskunta kaapinovia Ikeassa: passiivis-agressiivisesti ja varmana, että olen ensimmäinen, joka on keksinyt kyseisen väriyhdistelmän. 

Kalusteet myin ja lahjoitin Tori.fi:n kautta ja uudetkin tuli hankittua käytettynä. Jee! Uusi drag-nimeni voisi olla Marie Kondom.

Koskakohan on muuten mennyt tarpeeksi aikaa, jotta voimme puhua rehellisesti siitä, minkälaisen jätekasan me länsimaalaiset ja globaalin pohjoisen asukkaat konmarituksellamme oikeasti aiheutimme. Äläkä ymmärrä minua väärin, on hyvä, jos jatkossa pohdimme kulutustottumuksiamme, mutta on turha kuvitella, että lahjoittamalla vaatteita vaatekeräykseen pelastamme jonkun alastoman Plan-kuvastosta löytyvän random Afrikan maan asukkaan. Trust me, kukaan siellä ei ole:

A) Ilman vaatteita 

B) Halukas pitämään polttareita varten painettuja ”Bridezilla/Oispa kaljaa” -t-paitojamme.

Mutta hei, eihän se ole meidän ongelmamme, liian pienet farkut ovat nyt vaatekaupan ekologisessa keräysboksissa ja alekupongilla sai jotain uutta kivaa, minkä todellakin laittaa päälle, kun Flow Festival taas pidetään ja Daft Punk palaa yhteen vielä yhtä keikkaa varten.

Haluaakohan deittini muuten käydä suihkussa tai käyttää vessaa? Ehkä paras siivota sekin. Vessan ovi on rikki ja sen oikeaoppinen sulkemistekniikka on mahdotonta selittää. Joskus kahva jää vierailla käteen ja miehet luulevat aina sen johtuvan siitä, että he ovat niin voimakkaita. Bitch please, ei se Lidlin proteiinipirtelö mitään Kippari-Kallen pinaattia ole.

Tai ehkä tämä sekamelska onkin voimavarani? Aina joskus näkee niitä Buzzfeed-uutisia, joissa kerrotaan, että kaiken maailman Albert Einsteineilla ja Steve Jobseilla oli sotkuiset työpisteet. Sotku on merkki neroudesta, niissä toitotetaan. En ole ennustaja, mutta Facebook-kirppikseltä hankittujen Arabian Lady-lautasten muodostaman tiskivuoren perusteella minusta ilmeisesti tulee maailman viisain homo. 

Eat your heart out, Alan Turing!