Lukijuutta diasporassa -
kokemuksia lukijuuden kasvusta digiajalla

Teksti: Yilin Ma
Kuvitus: Hanna Torseke
Huhtikuu 10, 2021

Tein yhden uudenvuodenlupauksen vuodelle 2020 ja se oli lukea enemmän. Lupauksen tehdessäni en ajatellut asiaa sen pidemmälle. Ajattelin, että kunhan luen enemmän, se riittää.  

Olen lukijana levoton. Luen eri hetkinä eri kirjoja, usein vallitsevaan tunnelmaan sopivia. Vähintään kolme teosta kulkee käsissäni päivän aikana, eri kirjat eri päivinä  – enhän ole joka päivä samalla tuulella. Kun löytää joka viikko mielenkiintoisia kirjoja, ne kasaantuvat, ja niitä on vaikeampaa lukea loppuun. Osana uudenvuodenlupausta ehdin lukea ystävieni suosittelemia kirjoja ja kirjoja, jotka ovat odottaneet kirjahyllyssä vuoroaan. Luin uusia painoksia, klassista proosaa ja runoutta. 

Lukemisesta kehittyi miellyttävä rutiini. Kirjojen loppuun lukeminen toi onnistumisen tunteen, ei pelkästään uudenvuodenlupauksen kannalta vaan myös siitä, miten yhden teoksen kokonaisuus avautui minulle: tunsin kurkistavani sanojen välityksellä toiseen maailmaan. Aloin hakeutua teosten äärelle, jotka antoivat kokemuksen täydestä lukijuudesta. Ymmärsin ja samaistuin lukemaani. 

Aloin etsimään kirjallisuutta verkosta. Kirjallisuudentutkijat Laura Piippo ja Hanna-Riikka Roine kirjoittavat artikkelissa ”Kirjallisuudesta ja sen lukijoista digitaalisissa ympäristöissä”, miten kirjallisuuden ymmärtäminen on muuttunut  digitaalisena aikana. Digitalisoitunut ympäristö on tuonut lukemiseen ja kirjoittamiseen eri näkökulmia, kuten yhteisöllisyyden, monitekijäisyyden ja vuorovaikutteisuuden. Nämä puolet nousivat esiin, kun aloin etsiä lukijuuttani tukevaa kirjallisuutta Goodreads-sivustolta. Goodreads on maailman suurin lukijoille ja kirjasuosituksille suunnattu sivusto, jonka missiona on auttaa ihmisiä löytämään ja jakamaan kirjoja, joista he nauttivat.

Sivusto ehdotti minulle suuren suosion saanutta Ocean Vuongin teosta On Earth We Are Briefly Gorgeous. Se vangitsi minut kitkerän kauniilla kielellä ja diasporakokemuksen kuvauksella. Ymmärsin, että tätä minä tarvitsen: toisen ihmisen kuvailua tilasta, jossa elän, jota ajattelen päivittäin ja jota ilman en olisi olemassa tämänlaisena. Tarvitsin tekstiä henkilöltä, joka elää laillani kahden kulttuurin ja maan välisessä välitilassa.

Lukijana olen vuosien varrella seurannut länsimaista kaanonia: olen lukenut klassikoita Suomesta ja Euroopasta, vietin teinivuosina yhden kesän hullaantuneena beatnik-kirjallisuudesta ja yliopistossa opiskellessani akateemiset tekstit ylittivät mielestäni muut tekstilajit. Olin keskittynyt lukemaan kokemuksista ja maailmassa olemisen tavoista, joihin en itse pystynyt täysin samaistumaan, mutta pystyin ymmärtämään niitä ihmisyyteen kuuluvien jaettujen perustarpeiden kautta. 

Luen kielillä, joita osaan eli suomeksi ja englanniksi. Nämä kielet sisältävät tarinoita, joissa Kaakkois-Aasian diasporassa elävälle henkilölle on harvoin roolia. Näillä kielillä kirjoittavilla kirjailijoilla on harvoin aasialaisia juuria. En ole kiinnostunut lukemaan valkoisen kirjailijan tarinoita Aasiasta, aasialaisista kehoista ja mielestä. Tahdon lukea tekstiä kirjailijalta, joka tietää, millaista on elää aasialaisen narratiivin sisällä mutta samalla sen ulkopuolella. 

Ymmärrän, miltä tuntuu kasvaa maassa, johon ei ole historiallista sidosta. Puhua maan kieltä äidinkielenä ja käyttäytyä maan kulttuuristen konventioiden mukaisesti, koska on niihin kasvanut, mutta olla silti ulkopuolinen. Enkä tarkoita ulkopuolisuutta siten kuin useat meistä kokevat olevansa ulkopuolisia isossa joukossa, vaan etten näytä siltä, että puhuisin maan kieltä tai tuntisin kulttuurisia käytäntöjä ja siksi minut kohdataan aina ensin ulkomaalaisena. Olen oppinut tavan, miten vähentää uusien tuttavuuksien kysymystulvaa tai arvausleikkiä: kerron heti mistä juureni ovat, Kiinasta.

Olen kiinnostunut lukemaan, miten muut diasporan henkilöt elävät osana kulttuuriaan maassa, jossa heidät nähdään ulkopuolisena, toisena. Tahdon tietää siitä, sillä se vahvistaa omaa elettyä elämääni Suomessa. 

Näitä tarinoita kaipasin lukijana. Tarinoita diasporasta, arkipäivän kuvauksia, joissa ristiriidat ovat tavallinen osa elämää. Tarinoita, joita pystyn ymmärtämään kokemuspohjalta – enkä tarkoita tunteita tai toimintaa, kuten rakkautta, surua, iloa, keskustelua, syömistä tai hengittämistä. Olen helpottunut lukiessani tarinoita, joiden kirjoittajilla on sama tausta kuin minulla. Sellaisen yhteisöllisyyden tunteen saan vain heiltä.

Yksi Goodreads-löydöistäni, jia qing wilson-yangin esikoisnovelli Small Beauty kuvaa  diasporakokemusta hyvin. Hän kirjoittaa henkilöhahmo Mein elämästä omien kokemustensa pohjalta mixed race transnaisena. Kirjailijan kirjoitusasussa näkyy kaksikielisyys: hän käyttää mandariinikiinaa englannin kielen lisäksi. Kun henkilöhahmo kutsuu isoäitiään samalla tavalla kuin minä, wài pó, kokemuspinta on syvempi kuin kutsuessa isoäitiä esimerkiksi suomeksi. wilson-yang kuvaa myös, miten Mei löytää laatikon, jossa lukee kiinankielisillä merkeillä jotain, jota hän ei osaa lukea. Löysin läpi kirjan hetkiä, joihin pystyn samaistumaan ja joita en ole ennen osannut eritellä diasporan kokemukseksi. 

Mein suhde Kiinaan on samanlainen kuin minulla: historiallinen, läpi elämän kulkeva yhteys, joka on sijainnista riippumatta olemassa. Olen kiinnostunut lukemaan, miten muut diasporan henkilöt elävät osana kulttuuriaan maassa, jossa heidät nähdään ulkopuolisena, toisena. Tahdon tietää siitä, sillä se vahvistaa omaa elettyä elämääni Suomessa. 

Tahdon löytää välineitä, joiden avulla pystyn ylläpitämään kuuluvuuden tunnetta kiinalaiseen kulttuuriin. Tunnen vastustamatonta onnea, kun kirjan henkilöhahmojen nimet ovat kiinaksi, kun he syövät kiinalaista ruokaa tai puhuttelevat toisiaan kiinalaisilla hellittelynimillä. Kun kirjassa mainitaan lapsuuteni pop-idolit ja elokuvat. Arkipäiväiset asiat, jotka muodostavat kulttuurissa elämisen. 

Aloin etsimään itselleni mielenkiintoisia teoksia myös Kiinasta ja Taiwanista, en enää pelkästään diasporasta. Olin yllättynyt, kuinka helposti löysin tieni englanniksi käännettyihin teoksiin. Löysin Qiu Miaojinin, taiwanilaisen kirjailijan, jonka kirjoittamista inspiroivat kokeelliset elokuvat ja joka eli viimeiset vuotensa Pariisissa. Hänen kulttiklassikoksi noussut teoksensa Notes of a Crocodile kuvaa 1980-luvun ystäväporukan kamppailua ihmissuhteiden, rakkauden ja identiteetin kanssa taiwanilaisessa yhteiskunnassa. Qiun toinen teos, Last Words From Montmartre, on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen ja koostuu 20 kirjeestä, jotka voi lukea missä järjestyksessä tahansa. 

En kokenut Qiun teoksien äärellä samanlaista samaistumisen tunnetta kuin wilson-yangin novellin; kirjailijoista ensin mainittu on syntynyt ja kasvanut aasialaisessa maassa, jälkimmäinen kahdessa kulttuurissa. Tarvitsen jotain, jossa on molempia näkökulmia ja jossa ymmärretään diasporan kehässä elämisen tunteita.

Käännöstekstejä etsiessäni löysin Paper Republic -järjestön, jonka tarkoituksena on listata englanniksi käännetyt kiinankieliset teokset sekä nostaa esiin ajankohtaiset julkaisut, jotka kaipaavat kipeästi käännöstä tavoittaakseen suuremman yleisön. Sen myötä huomasin, etten ole ainoa, joka teoksia on halunnut lukea. En vain ole kohdannut muita halukkaita digitaalisen maailman ulkopuolella. 

Tälle vuodelle en ole tehnyt uudenvuodenlupausta. Sen sijaan olen aktiivisesti etsinyt ja löytänyt erilaisia digitaalisia kanavia, jotka käsittelevät Aasian diasporassa elämistä. Yksi niistä on FAR-NEAR: kirjasarja tarkastelee Aasiaa ja sen diasporaa visuaalisten elementtien, henkilökuvien ja historian kautta pyrkimyksenään muuttaa narratiivia Aasiasta moninaisemmaksi länsimaissa. FAR-NEAR toimittaa joka kuukausi myös uutiskirjeen ”Decolonizing Far and Near”, jossa käsitellään eri aiheita dekolonisoivalla näkökulmalla. Lisäksi FAR-NEAR on aloittanut kirjaklubin, jossa keskiössä ovat Aasian kokemukseen keskittyvät teokset.

Digitaalisuuden myötä olen löytänyt samaistuttavia kokemuksia ja näkökulmia, joita pidin ennen niin henkilökohtaisina, etten uskonut voivani lukea niistä toisen kirjoittamana. Lukeminen ei ole pelkkää sanojen takana piilevien ajatusten pohtimista: olen vuorovaikutuksessa luettujen sanojen kanssa ja vahvistan niiden olemassaoloa olemalla minä. Tekstin kautta välittyvä kulttuurinen sidos on tärkeä, sillä se vahvistaa yhteyttä maailmaan sellaisena kuin sen tunnen, ymmärrän ja siihen samaistun.