Alkuperäinen teksti: Neicia Marsh
Suomennos: Toimitus
Kuvitus: Jade Lönnqvist
Huhtikuu 10, 2021
Audio: Kuuntele tämä essee Moriamo Ahmedin lukemana. Äänitys on tehty lukijan kotona.
Modeemin ujellus oli tuttu ääni kodissamme koulun jälkeen ja viikonloppuisin kasvaessani Mustana teininä Briteissä. Toistuvat pyynnöt perheenjäseniltäni katkaista netti, jotta voisi soittaa puhelun, olivat hyvinkin yleisiä (tuolloin nämä kaksi toimenpidettä eivät olleet mahdollisia samanaikaisesti). 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa rakkauteni internetiä kohtaan kasvoi: opin sitä kautta muun muassa koodaamisen perusteet (vaikkakin vain vaihtaakseni MySpace-sivuni taustavärin), tutustuin suureen määrään ihmisiä ja ystävystyin samanhenkisten teinien kanssa eri poikabändien fanisivuilla ennen konsertteja, joissa ystävyyssuhteet syvenivät entisestään.
Internet oli – ja tiettyyn pisteeseen asti on edelleen – paikka, jossa pystyi luomaan sellaisen version itsestään, jonka halusi kunakin päivänä näyttää muille. Uutta versiota online-minästä pystyi kokeilemaan vaikka heti seuraavana päivänä, sillä internet oli paikka, jossa saattoi vain olla.
Web 2.0 – maailma, jota voidaan pitää myös sosiaalisen median alkusysäyksenä – antoi minulle mahdollisuuden esittää, muovata ja uudistaa sitä, miten tulin “nähdyksi” netissä. MSN Messenger ja muut sen kaltaiset alustat sallivat minun poistaa Mustan kehoni epämieluisista kohtaamisista, mutta toisaalta myös korostaa Mustuuttani ja asettaa se minkä tahansa itsestäni luomani online-version keskiöön, omilla ehdoillani.
2000-luvun lopulta tähän päivään asti internet on kehittynyt, synnyttäen Tumblrin ja Instagramin kaltaisia uusia alustoja ja tiloja, joissa Mustat ihmiset voivat luoda, muokata, esittää, muunnella ja muovata monimuotoisia tapoja olla olemassa. Sosiaalisen median tilat mahdollistivat Mustille ihmisille vastavoiman luomisen yhteiskunnan rajoituksille – hämmentävälle todellisuudelle, jossa Mustat ihmiset ovat samaan aikaan sekä hypernäkyviä, että näkymättömiä.
Yhä useamman Mustan ihmisen alettua tekemään olemassaoloaan digitaalisesti näkyväksi, alustat kuten Tumblr ovat mahdollistaneet Mustuuden, kehojemme ja monisyisten identiteettiemme esiintulon. Facebookin lisäksi tiloilla kuten Black Twitter – pääosin Mustista Twitterin käyttäjistä koostuva yhteisö – alkoi olla yhä tärkeämpi rooli online-elämässäni. Ne tarjosivat yhteenkuuluvuudentunnetta ja valveuttivat pohdiskelemaan muissa piireissä käytäviä keskusteluja.
Black Twitter ja sen sivujuonteet ovat digitaalinen voimanpesä. Tila, jossa Mustat yhteisöt jakavat yhteistä kulttuuriaan (THE CULTURE), kieltä sekä muita Mustien ihmisten elämiin liittyviä sisältöjä ja intressejä halki lukuisten eri diasporien. Nykypäivänä Black Twitter yhdistää saumattomasti politiikan ja aktivismin meemeillä sekä afrikkalais-amerikkalaisten puhekielellä ja slangilla.
Ilman Black Twitteriä aktivistit kuten Alicia Garza, Patrisse Cullors ja Opal Tometi eivät olisi voineet luoda #BlackLivesMatter -aihetunnistetta. Musta feministi, kirjoittaja ja kulttuurikriitikko Mikki Kendall ei olisi voinut luoda valkoista valtavirran feminismiä kritisoivaa #SolidarityIsForWhiteWomen -aihetunnistetta. #OscarsSoWhite ei olisi voinut nostaa julkisuuteen keskustelua ei-valkoisesta representaatiosta Yhdysvaltojen elokuvateollisuudessa ja johtaa Oscar-akatemiaa luomaan uusia inklusiivisuus- ja monimuotoisuusohjeistuksia. Ja valkoiset ihmiset eivät siltikään tietäisi, mitä on fleek edes tarkoittaa.
Sosiaalisen median ansiosta Mustat ihmiset ovat pystyneet luomaan vahvoja yhteisöjä ympäri maailman. Mustana feministinä minusta on todella vaikuttavaa nähdä, miten Mustuus soveltaa ja ilmentää itseään sopeutumalla erilaisiin teknologioihin taistellakseen järjestelmällistä sortoa vastaan. Tämä joustavuus määrittää osaltaan sitä tulevaisuutta, jonka me Mustina ihmisinä haluamme nähdä.
Minulle Musta kyberfeminismi on aktivistinen ja taiteellinen viitekehys, joka soveltaa bell hooksin ja Patricia Hill Collinsin kaltaisten tutkijoiden Mustan feminismin teoriaa digitaalisissa ja online-ympäristöissä. Se on ollut keskeistä kaikissa verkon underground-tiloissa, joissa olen aikaani viettänyt, ja olen nähnyt lukuisia tapoja, miten Mustat taiteilijat käyttävät eri teknologioita apuna taistelussa rakenteellista eriarvoisuutta vastaan.
Vaikka Facebookin, Instagramin ja TikTokin kaltaiset sovellukset ovat tuoneet Mustiin kehoihin kohdistuvan valvonnan myös online-maailmaan, ovat verkkominämme kaikesta huolimatta kukoistaneet.
Taiteilija E.Jane on yksi esimerkki Mustan kyberfeminismin siivittämistä uusista poikkitaiteellisista lahjakkuuksista, joiden työn keskiössä on Musta tasa-arvo, erityisesti Mustien femmejen tavat navigoida verkottunutta mediakenttää. Janen taide poukkoilee kiehtovalla ja inspiroivalla tavalla sekä netissä että tosielämässä. Tätä edesauttaa Janen luoma alter-ego Mhysa, ”pop-tähti underground-vastarintaliikkeelle”. E.Jane on pystynyt rakentamaan Mhysan avulla digitaalisesti yhden version monikerroksisesta minästään.
Juuri tällaista työtä haluan itsekin nostaa esille – Mustien, sukupuolivähemmistöihin kuuluvien queer-taiteilijoiden taiteellista toimintaa, joka rikkoo rajoja netissä ja tosielämässä. Työtä, joka kyseenalaistaa, tutkii, uudistaa ja käsitteellistää Mustuutta digitaalisin keinoin. Janen taide taistelee sortavia yhteiskunnallisia rakenteita vastaan ja luo keinoja Mustille femmeille olla osa tätä taistelua. Hänen luomuksillaan on kyky ylittää tosielämän rajat ja liikkua vapaasti digitaalisissa underground-tiloissa.
Digitaalisen ja ”todellisen” elämämme välisen rajan hälventyessä voimme alkaa pikkuhiljaa kutsumaan tosielämää osuvammin termillä Away From Keyboard (suom. poissa näppäimistöltä/tietokoneelta) eli AFK. Se on nettislangissa osuvampi nimitys termille IRL eli In Real Life (suom. tosielämässä) ja sitä käyttää toistuvasti esimerkiksi Legacy Russel, kuraattori ja kirjan Glitch Feminism: A manifesto kirjoittaja. Termi kuvastaa paremmin kaventuvaa eroa kerrostuneiden digitaalisen ja AFK-minämme välillä.
Digitaalisen ja AFK-minuuden rajan hälvetessä useat Mustat feministitutkijat ovat alkaneet tunnistamaan, kuinka Mustien ihmisten AFK-elämässä kokema rakenteellinen syrjintä tihkuu myös online-elämään.
Kyseistä ilmiötä tutkinut informaatiotutkimuksen ja afrikkalais-amerikkalaisen kulttuurin tutkimuksen apulaisprofessori Safiya Umoja valottaa kirjassaan Algorithms of Oppression, miten internetin algoritmit tukevat ja ylläpitävät rasistisia rakenteita. Kyseiset rakenteet paljastuvat helposti, jos vaikkapa googlaa englanniksi ”unprofessional hairstyles for work” (epäammattimaisia hiustyylejä töihin). Edelleenkin tulokset kertovat Mustien naisten kokemasta syrjinnästä afrokampauksia kohtaan. Kääntäen, googlaamalla ”professional hairstyles for work” (suom. ammattimaisia hiustyylejä töihin), näyttivät tulokset valkoisten naisten kampauksia.
Tämän lisäksi Mustat ihmiset keskustelevat some-tileillään säännöllisesti shadowbanning-ilmiöstä, eli kuinka heidän julkaisemansa sisältö järjestelmällisesti blokataan tai poistetaan käyttäjän huomaamatta esimerkiksi Instagramissa. Dark Matters: On the Surveillance of Blackness -kirjan kirjoittaneen tutkija Simone Brownin mukaan teknologian soveltaminen Mustien ihmisten seurantaan digitaalisissa palveluissa on valitettavasti vain yleistymässä.
On selvää, että meidän Mustien ihmisten täytyy mukautua ja oppia uusia tapoja suojella sekä online- että AFK-minäämme.
Vaikka Facebookin, Instagramin ja TikTokin kaltaiset sovellukset ovat tuoneet Mustiin kehoihin kohdistuvan valvonnan myös online-maailmaan, ovat verkkominämme kaikesta huolimatta kukoistaneet. On mykistävää, millaisessa mittakaavassa Mustat ihmiset ovat kyenneet olemaan läsnä digitaalisissa tiloissa. Olemme pystyneet vahvistamaan ääniämme. Olemme käyttäneet sosiaalista mediaa luovasti ja innovatiivisesti valistaaksemme ihmisiä siitä, miten rakenteellinen syrjintä vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Olemme voineet valita miten ja milloin tulemme näkyviksi luomalla sellaiset moniulotteiset versiot itsestämme, jotka haluamme nähdä sekä online- että AFK-elämässä.
Tänäkin päivänä Mustat ihmiset kukoistavat ja navigoivat sulavasti online- ja AFK-identiteettien välillä kasvavista digitaalisista sorron, valvonnan ja kontrollin järjestelmistä huolimatta. Mutta mihin pisteeseen asti näiden kahden olomuodon välinen yhteensulautuminen voi jatkua, ennen kuin jokin murtuu?
Siirtyessämme yhä syvemmälle seuraavan sukupolven verkkoteknologioiden aikakauteen, alan pitää romahdusta välttämättömänä, sekä online- että AFK-maailmassa. Tätä tukee muun muassa entistä laajamittaisempi ja pidempikestoisempi aktivismi, lisääntyvä monimuotoisuus (ja ennakkoluulojen tiedostaminen) datatieteissä sekä kasvava keskustelu sorron algoritmien vaikutuksista. Ja kun säröjä alkaa ilmestyä, meidän on Mustina ihmisinä löydettävä ilo romahduksesta. Sillä kun tämä kaatuu, me nousemme.
Neicia Marsh (she/her) on Helsingissä sijaitsevan Feminist Culture Housen kanssaperustaja ja -toiminnanjohtaja. Hän valmistui taiteen maisteriksi Sibeliusakatemiasta Arts Management koulutusohjelmasta vuonna 2020, missä hän keskittyi kysymyksiin rodusta, luokasta ja sukupuolesta englantilaisten ja suomalaisten taideinstituutioiden johtoryhmissä.
Lue lisää
Missä määrin digitalisaatio voi edistää tai heikentää yhteiskunnallista osallistumista ja yhdenvertaisuutta?
Kuraattori Jonni Korhosen kaksiosainen digitaalinen teos nautinnon löytämisestä koronan aikana.
Meemit ja gay internet ovat korvanneet toimituspäällikön uutiset, ainakin melkein.