Kiharaa puhetta: hiusmatka pintaa syvemmälle

Teksti: Claudia Cifu
Valokuvat: Claudia Cifu
Maaliskuu 4, 2024

Vastuullisuuden tullessa yhä enemmän valtavirta-ajatteluun, yhä useampi on herännyt ajatukseen siitä, ettemme voi käyttää, ottaa, tai sanoa mitä tahansa millä tahansa tavalla ilman seuraamuksia. Tekojemme ja valintojemme vaikutukset on otettava huomioon. Luovilla aloilla, ja yhteiskunnissamme ylipäätään, historiantuntemus on yksi tärkeämmistä työkaluista, joiden avulla voimme ymmärtää kulttuurisia vivahteita, perinteitä ja symboliikkaa. Historiallisen kontekstin tuntemus auttaa meitä navigoimaan arkaluonteisissa aiheissa, välttämään kulttuurista omimista ja tekemään arvojemme mukaisia päätöksiä. Historioidemme ymmärtäminen tarjoaa perustan nykyhetken ymmärtämiselle.

Toimittajamme ja stylisti Claudia Cifu istui alas kahden Suomen parhaimpiin lukeutuvien hiustaiteilijoiden Meron Laineen ja Meri Milashin kanssa keskustelemaan (afro)hiuksista, tekijyydestä ja siitä, millainen merkitys sillä on kuka tekee ja miten.

Meri: Hiukset ovat usein ensimmäinen asia, joka muovaa mustien suomalaisten identiteettejä. Hiuksista löytyy yhteys ja juuret meidän toisiin kulttuureihin.

Meron: Kyllä ja se yhteys on myös usein ensimmäinen asia, joka voimaannuttaa meitä afrohiuksisia suomalaisia, kun hiuksia käsitellään oikein ja omissa yhteisöissä. Eurosentristen kauneusihanteiden takia moni musta ihminen on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä suoristamaan hiuksensa, sopiakseen valkoiseen muottiin. Kun musta ihminen lukuisten hiusten suoristusten jälkeen haluaa löytää itsestään toisen puolen, toisen identiteenttinsä, ei se tapahdu hoitamalla ihoa, vaan pitämällä luonnollisia hiustyylejä tai löytämällä letit.

Hiukset ovat hyvin samanlaiset ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin niiden omistaja. Ne ovat yhtä.

Meri: Niin ja yleensä tämä kuvaamasi muutos tapahtuu niin, että ensin löytyy tekijä, joku valkoisen yhteisön ulkopuolelta, jonka kanssa syntyy vahva side ja luottamus. Afrohiusten laittaminen on osa kulttuurista tietoa ja viisautta, joka on kestänyt tuhansien sukupolvien ajan. Letitys on osa afrikkalaista DNA:ta. Se on yhdessäoloa, naurua, iloa ja myös huolten jakamista. Se on hyvin voimaannuttava yhteisöllinen rituaali.

Meron: Monissa afrikkalaisissa kulttuureissa uskotaan, että pää on ovi sieluun. Sen takia on todella tärkeää, kuka letityksen tekee. Se on henkisyyttä. Päänaluetta pidetään pyhänä. Hiukset ovat hyvin samanlaiset ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin niiden omistaja. Ne ovat yhtä.

Meri: Afrosuomalaisille, jotka ovat kasvaneet valkoisessa ympäristössä, hiustenlaittohetket ovat myös sellaisia, joissa yhdessä puramme sisäistettyä rasismia. Monelle on hoettu pienestä pitäen eri kampaamokäynneillä, kuinka hankalat heidän hiuksensa ovat ja kuinka heidän pitäisi vaan laittaa niihin kookosöljyä.

Claudia: Pohjois-Afrikasta, Tassili n’Ajjerin tasangoilta, Saharan autiomaasta on löydetty muinaisia ​​kivimaalauksia naisista ‘’cornrows’’ -letit päässä, mikä osoittaa, että kyseinen hiustyyli on tuhansia vuosia vanha. Sillä on myös ollut monta tarkoitusta afrikkalaisissa kulttuureissa.

Meron: Afrikkalaiset letit juontavat juurensa jopa vuoteen 3500eKr. Letit ovat toimineet kruununa, viestinä ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta, siitä onko hän naimisissa tai leski, mistä klaanista hän on peräisin, hänen iästään, uskonnosta jne. Letit ovat aina olleet osa ihmisen identiteettiä.

Jotta voitaisiin ymmärtää lettien historiaa, on tarpeen tarkastella Atlantin orjakaupan vaikutusta afrikkalaisiin ja afrikkalaistaustaisiin. Orjuus ei tuonut vain fyysistä ja psyykkistä traumaa, vaan se toi myös hävityksen. Valkoisten valloittajien yrittäessä riistää ihmisiltä identiteetin ja kulttuurin, ihmiskauppiaat ajelivat orjuuttamiltaan ihmisiltä heidän kruununsa, eli hiukset. Tällä tavoin heiltä pyrittiin riistämään yksilöllisyys ja tekemään kaikista massaa ilman ihmisarvoa.

Orjuutetut naiset käyttivät myöhemmin lettejä salaisena viestintäjärjestelmänä ja karttana vapauteen. ‘’Cornrows’’ -lettien määrä pystyi osoittamaan, kuinka monta tietä kävellä tai missä tavata joku, joka auttaisi pakenevan vapauteen. Leteillä oli myös toinen tärkeä tehtävä Atlantin orjakaupan aikaan: niitä käytettiin piilottamaan riisiä tai siemeniä hiuksiin, jotta pakenevat saisivat ruokaa pakomatkalla ja jotta vapauteen saavuttuaan he pystyisivät kylvämään ruokaa.

Meri: Kun orjuus lopulta kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1865, mustat naiset ryntäsivät suuren muuttoliikkeen aikaan suurkaupunkeihin etsimään töitä. Usein ainoa työ, jota heille tarjottiin oli kotiapulaisen työ. Kaupungistumisen myötä mustat naiset suoristivat kemiallisesti hiuksiaan, sulautuakseen paremmin valkoisten maailmaan. Letit alettiin nähdä sivistymättömien ja maalaisten hiustyyleinä ja suorista hiuksista tuli uusi normi.

Claudia: Kun puhutaan kulttuurisesta omimisesta lettien kontekstissa, niin ‘’cornrowsit’’ tulivat populaarikulttuurin myötä ensimmäistä kertaa valkoisten ihmisten muotiin vuonna 1979 yhdysvaltalaisen näyttelijän Bo Derekin myötä elokuvassa ’’10’’. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kulttuuriset elementit voivat päätyä trendiksi yhdessä yössä ja kuinka vuosituhansia vanha kulttuuriperintö voidaan täysin ohittaa ja mitätöidä.

Yhtäkkiä laihan valkoisen, naisen yllä samat letit, joita mustien ihmisten päällä oli vuosisatoja demonisoitu, muuttuivat kauniiksi ja eksoottisiksi. Aika ironista.

Meri: Tämä on loistava esimerkki siitä, että valkoiset ihmiset voivat valita mustien ihmisten identiteetistä heille kiehtovia elementtejä ilman, että heidän on koettava jokapäiväistä ja rakenteellista rasismia.

Meron: Tämäkin ilmiö seurasi The natural hair movementia, joka nousi suosioon afroamerikkalaisten keskuudessa 1960 ja 70 -luvuilla. The natural hair movement oli voimaannuttava, self-love -liike ja poliittinen kannanotto eurosentrisiä kauneusihanteita vastaan. Sen avulla ja sen kautta monet mustat ihmiset saivat kokea pienen vapauden hiukkasen, ainakin teoriassa, ja alkoivat pitää hiuksiaan luonnollisissa tyyleissään. Bo Derekin lettitrendin myötä valkoiset ihmiset alkoivat kuitenkin käyttää mustia hiustyylejä tehden siitä bisneksen.

Alamme ja yhteiskuntamme ylipäätään pitäisi pyrkiä yhteisöllisempään tekemiseen.

Meri: Jos on tottunut elämään niin, että voi tehdä ja ottaa mitä tahansa tekee mieli, miettimättä asiaa sen enempää ja yhtäkkiä joku ilmaiseekin, että hei, ‘’tämä ei ole okei’’, tai ‘’tämä ei ole sinua varten’’, on reaktio usein ällistyminen ja loukkaantuminen. Harva valkoinen ihminen pysähtyy miettimään etuoikeuksia, joita ihonväri, etninen tausta ja nk. rotu suovat heille.

Claudia: Me kaikki kolme työskentelemme muodin alalla. Työssämme kohtaa paljon sitä, että menestyneet ihmiset eivät osaa eivätkä halua jakaa menestystään ja sen tuomaa valtaa muiden kanssa. Erityisesti valkoisten tekijöiden on monesti vaikeaa hyväksyä, etteivät he voi tai “saa” tehdä kaikkea.

Alamme ja yhteiskuntamme ylipäätään pitäisi pyrkiä yhteisöllisempään tekemiseen. Kaikkea ei tarvitse osata tai pystyä tekemään yksin, mutta jos et ole perehtynyt ihmisten ja kulttuurien historiaan, tai käytä edes oikeaa terminologiaa, niin onhan se loukkaavaa.

Meri: Valkoiset ihmiset ovat monesti yrittäneet välttää appropriaatio-syytöksiä vaihtamalla leteille nimet, kuten kutsumalla niitä ‘’Bo Derek’’ -leteiksi, ‘’cornrows’’ -lettejä ‘’boxer’’ -leteiksi, jne.

Claudia: Afroamerikkalaisilla on termi "Christopher Columbus-ing". Se tarkoittaa sitä, kun valkoinen valtaväestö ottaa jotain marginalisoiduilta ryhmiltä ja nimeää sen uudelleen väittääkseen sitä omakseen. Amerikkalainen journalisti, Clinton Yates kuvailee kulttuurisen omimisen ytimekkäästi: "Showing up someplace and acting as if history started the moment you arrived”.

Meron: Musta kulttuuri tulee aina inspiroimaan valtavirran muotia, musiikkia ja kulttuuria. Sen takia on tärkeää kunnioittaa ja tietää, mistä inspiraatio on poimittu. Jos ansaitset pääomaa jonkun toisen kulttuurista, se on vähintäänkin tunnustettava.

Claudia: Te molemmat olette afrohiuksien asiantuntijoita ja teette paljon lettejä sekä afrokampauksia. Millaisia haasteita te töissänne kohtaatte?

Meri: Ehkä suurin kompastuskivi on siinä, että asiakas haluaa jotain, mutta sitä ei ole mahdollista toteuttaa siinä ajassa taikka sillä hinnalla, jonka he ovat valmiita työstä maksamaan. Näissä tapauksissa ei nähdä millainen vaikutus sillä on tekijälle ja itse mallille, joka voi joutua tosi kiusalliseen ja epämukavaan tilanteeseen jos hänen hiukset laitetaan hätiköiden.

Afrohiuksisilla on monesti myös tosi paljon traumoja, mitä tulee hiuksiin ja niiden laittamiseen. Melkein kaikilla on vähintään yksi huono kokemus siitä, että heidän hiuksensa on pilattu. Minä ja Meron tiedämme sen, minkä takia venymme usein omasta tahdostamme. Ei asiakkaan vuoksi, vaan vain sen vuoksi että me haluamme taata mallille hyvän olon. Haluamme, että he tulevat nähdyiksi ja kohdelluksi niin kuin jokaisen kuuluisi tulla.

Letitys ei ole pelkästään hiusten laittamista. Se on sosiaalinen yhteentuleminen.

Meri: Kun yritämme ottaa näitä epäkohtia puheeksi, emme tule kuulluiksi. On aika kuormittavaa yrittää olla aina se ymmärtäväinen osapuoli. Emme halua, että mustat mallit joutuvat lavalle sinnepäin laitettuina, samaan aikaan kun heidän kollegansa ovat ihan vimpan päälle.

Monesti mustia malleja myös pyydetään laittamaan omat hiuksensa kuvauksia varten. Mieti. Oletko ikinä törmännyt valkoiseen malliin, jota oltaisiin pyydetty tekemään omat hiukset ennen kuvauksiin tuloa, taikka kantamaan omaa meikkivoidettaan mukana?

Meron: Monesti myös pyydetään, että musta malli saapuisi valmiiksi kuvauksiin leteillä. Ainahan joku yhteisöstä ne sen hänelle tekee, oli se sitten äiti, täti tai ystävä, mutta kreditit työstä saa paikalla ollut meikki- ja hiustaiteilija. Eli rahat ja kiitoksen saa valkoinen ihminen, eikä itse letit tehnyt sukulainen, jolle ne oikeasti kuuluisivat.

Meri: Afrohiuksien hoito ja letitys ei ole asia, jota olisimme itsekään opiskelleet koulussa. Ihmiset välillä luulevat, että meillä on jotain salaista tietoa, jota emme halua jakaa. Lol! Meidän tietotaitomme perustuu sille, että tunnemme afrikkalaisen kulttuurin, pystymme samaistumaan letitettävän ihmisen kokemuksiin ja kohtaamme heidät kokonaisena.

Meron: Letitys ei ole pelkästään hiusten laittamista. Se on sosiaalinen yhteentuleminen. Siihen osallistuvat sekä vanhemmat naiset että nuoremmat lapset ja siinä, kun lettejä tehdään eri sukupolvien kesken yhdessä, nuoremmat oppivat hiusten tekstuurista, hoidosta ja kulttuurista. Letitys on koko ajan elämässä läsnä. Sitä oppii samalla, kun kasvaa ja oppimisprosessi jatkuu koko elämän.

Meri: On erittäin tärkeää muistaa, että erilaisia lettejä käytetään myös käytännön syistä: Niitä käytetään nimenomaan suojaamaan kiharoitamme. Englannin kielellä niitä kutsutaan ‘’protective styleksi’’.

Meri: Muutama vuosi sitten New York Fashion Weekin jälkeen eräs malli kertoi, kuinka hänen mallitoimistonsa agentti kehotti häntä leikkaamaan lyhyen tukan, koska se oli kuulemma ‘the look’, hänen paras tyylinsä. Nopeasti tulikin ilmi, että miltei kaikilla mustilla malleilla suosittiin super lyhyttä tukkaa, eikä todellakaan sen ‘lookin’ takia, vaan siksi, että valkoisille tekijöille on helpompaa käsitellä afrohiuksia, joille ei tarvitse tehdä mitään. Sen sijaan, että alalla oltaisiin työllistetty niitä ihmisiä, joilla on asiantuntijuutta afrohiuksista - tehtiinkin duuni helpommaksi niille, joilla ei ole riittäävää taitoa.

Meron: Todellisuus, jossa kaikilta mustilta malleilta leikataan hiukset lyhyiksi, vie meidät takaisin Atlantin orjakaupan aikaan, jolloin meiltä pyrittiin viemään identiteettimme. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka on mahdotonta olla kulttuurisensitiivinen, jos ei tunne historiaa. Tietämättyömyydestä tehdään jättimäisiä virheitä hyvin, hyvin helposti.