Photograph by Paula Virta / EMMA
Maaliskuu 7, 2025
Noora El Harouny on Helsingissä asuva taiteilija ja taidekasvattaja. Hänen taiteellista työskentelyään määrittävät paikka- ja materiaalilähtöisyys sekä tietoisesti hidas kehkeytyminen. Hän työskentelee pääosin tekstiilimateriaalien parissa, ja erityisesti kirjonta on hänelle tärkeä ilmaisun muoto. Käyttämien materiaalien värjääminen paikallisesti kerätyillä väriaineilla on myös olennainen osa hänen praktiikkaansa.
El Harouny on kiinnostunut arjen, toiston ja leikin teemoista ja sivuaa myös identiteettiin ja muistoihin liittyviä kysymyksiä. Hänen tämänhetkinen Reseptejä-projektinsa tutkii kokeellisen värjäyksen ja kirjonnan keinoin, kuinka koti rakentuu suhteessa ruokaan.
Noora El Harouny is an artist and art educator based in Helsinki. Her artistic practice is characterized by a focus on specific places and materials, as well as a deliberately slow development process. She primarily works with textile materials, with embroidery serving as a significant form of expression for her. Dyeing the materials she uses with locally sourced pigments is also an essential part of her practice.
El Harouny is interested in themes of everyday life, repetition, and play, as well as questions related to identity and memory. In her current project, Recipes, she investigates how our sense of home is shaped through food by employing experimental dyeing and embroidery techniques.
Mitä tämä näyttely ja sen teema merkitsevät sinulle? Mikä sai sinut haluamaan teoksesi mukaan?
Näyttely ja sen teema on itselleni todella merkityksellinen ja ajankohtainen, sillä kotiin ja omaan mixed-identiteettiini liittyvät pohdinnat ovat olleet lähiaikoina vahvasti läsnä henkilökohtaisessa elämässäni ja sitä kautta myös taiteellisessa työskentelyssäni.
Näyttelyssä esillä olevat purkkivärjäykset ovat osa pitkäkestoista Reseptejä-projektia, jossa opettelen ensimmäistä kertaa valmistamaan itselleni tärkeitä, Egyptin alueella syötäviä kotiruokia. Ruokia, joita aina kaipaan ja jotka muistuttavat minua kodista. Valmistamalla ja syömällä kerta toisensa jälkeen näitä ruokia – yksin, yhdessä, Suomessa ja Egyptissä – etsin yhteyttä itseeni, ympärilläni oleviin ihmisiin ja sitä kautta kotiin. Aina kun teen ruokaa, laitan pienen määrän ruoka-aineksia lasipurkkeihin värjäämään lankoja. Kuukausien, ehkäpä vuosien saatossa koostan langoista pehmeän reseptikirjan ja tekstiiliteoksia, jotka sisältävät konkreettisesti ruokiin tarvittavat ainekset värisävyjen muodossa.
Koti merkitsee minulle mm. sitä, että saa olla rauhassa kesken ja riittävä sellaisena kuin on. Kotiin löytäminen voi olla pitkä matka ja halusin teokseni mukaan kuvaamaan tätä keskeneräisyyttä. Näyttelyssä esillä olevat purkkivärjäykset ovat nimittäin vasta taiteellisen prosessin alku, enkä osaa vielä tarkkaan sanoa, millaiseksi lopullinen teoskokonaisuus tulee muotoutumaan.
Mitä koti merkitsee sinulle henkilökohtaisesti? Onko käsityksesi kodista muuttunut ajan myötä tai elämäsi eri vaiheissa?
Mixed-ihmisenä en ole koskaan kokenut, että koti määrittyy jonkin tietyn paikan ympärille. Suomessa kaipaan Egyptiin ja Egyptissä taas kaipaan Suomeen. Olen aika tottunut tunteeseen, että jotakin puuttuu, vaikka tietenkin olen todella onnekas ja etuoikeutettu, että voin viettää aikaa molemmissa kotimaissani. Joskus ajattelen, että kodin voi löytää myös tästä välillä olemisesta – kaipauksen tunteesta, joka on myös omalla tavallaan aika kaunis.
Kuitenkin sen jälkeen, kun tulin äidiksi olen ajatellut kotia myös uudella tavalla. Ajattelen, että en voi vaan kaivata, vaan minun täytyy myös aktiivisesti rakentaa kotia jollekin toiselle. Ja tästä oikeastaan Reseptejä-projektin idea sai alkunsa. Halusin ensimmäistä kertaa opetella itse valmistamaan ruokia, joita kaipaan ja joiden äärellä koen kuuluvuuden tunnetta, jotta lapseni voisi joskus kokea samoin.
Näyttelyssä koti nähdään fyysisenä, henkisenä ja tunteellisena tilana. Mihin näistä näkökulmista teoksesi liittyy vahvimmin, ja miksi?
Reseptejä-projektini tutkii sitä, kuinka koti rakentuu suhteessa ruokaan. Ruoka on todella fyysinen ja kehollinen asia, se lävistää kehomme hyvin konkreettisesti. Mutta teokseni kietoutuu kuitenkin osaksi kaikkia näitä teemoja, sillä aistinen herättää väistämättä tunteita ja muistoja. Esimerkiksi, kun ensimmäisen kerran huomasin molokhiaa pakastealtaassa täällä Suomessa, liikutuin kyyneliin keskellä supermarkettia.
Make a donation.
It all begins with an idea. Maybe you want to launch a business. Maybe you want to turn a hobby into something more. Or maybe you have a creative project to share with the world. Whatever it is, the way you tell your story online can make all the difference.