Suomeksi / English
Espand-rituaali
Tuoksu kietoutui Zohran ympärille maadoittavana ja taivaallisena. Hetki hetkeltä hänen aistiensa terävöityessä unen sumu hälveni ja espandin tuoksu muuttui yhä tutummaksi ja lohdullisemmaksi.
Teksti: Hasina Fahim
Käännös: Hasina Fahim
Kuvitukset: Kathleen Diémé
Joulukuu 15, 2023
Audio: Kuuntele novelli Yolanda Correa Brownin lukemana. Äänitys on tehty lukijan kotona.
Kun Zohra heräsi ensimmäisen kerran, mikään ei tuntunut aamulta. Kylmyys ja pimeys, jonka hän aisti puoliunessaan, tuntuivat siltä, että kello oli korkeintaan kolme yöllä. Herätyskello oli kuitenkin eri mieltä ja näytti kuutta aamulla. Sen mukaan oli aika nousta ylös ja lähteä lenkille. Zohra siristeli silmiään, mutta kun sekään ei auttanut, tarttui hän vaistomaisesti puhelimeen ja alkoi selata sitä kuin zombi. Ulkona näytti olevan niin pimeää, että takaisin nukkumaan meneminen tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Hän voisi keksiä miljoonaa syytä nukkua vielä vähän aikaa.
Antautuen pehmeän peittonsa houkutukselle Zohra oli hetkessä taas unten mailla. Hän löysi itsensä keskeltä epätodellista kohtausta, kuin suoraan fantasiaelokuvasta. Kaikki hänen ympärillään oli tulessa. Liekit tanssivat villisti kuin juhlissa. Palaneen puun tuoksu oli niin vahva, että sen pystyi melkein maistamaan. Zohra alkoi juosta pakoon tulista kaaosta, hänen sydämensä hakatessa yhtä nopeasti kuin jalat juoksivat. Hän kompastui johonkin ja kaikki oli hetkessä ohi - naps! Hereillä.
Takaisin huoneessaan kaikki näytti olevan ennallaan. “Vain hölmö uni”, Zohra ajatteli, tarttui taas puhelimeensa ja huomasi nukkuneensa reilut kolme tuntia lisää. Ehkä hän lähtisi sille lenkille vasta ensi viikolla, tai kenties ei milloinkaan. Pian hän huomasi, että unen palanut käry leijaili edelleen huoneessa. Paniikki alkoi laskeutua hänen rinnalleen. Oliko uni muuttunut todeksi? Oliko kaikki todella tulessa?
Zohra ryntäsi suoraan keittiöön, valmiina kohtaamaan katastrofin, mutta häntä odottikin erikoinen näkymä: Hänen äitinsä, keittiövelhon lailla piti yhdellä kädellä kiinni pienestä savuavasta pannusta kuin taikasauvasta ja työnsi toisella käryä kohti Zohran pikkuveljeä, Zakiria, joka tuijotti tätä lumoutuneena.
“Mitä täällä oikein tapahtuu?” Zohra sai vihdoin sanottua sekä säikähtäneenä että helpottuneena.
Äiti kääntyi ympäri huomattuaan hänet ja toi savuavan pannun hänen kasvojensa viereen. “Espand, bachem - lapseni!”
“Nazar-e bad duur”, hän lisäsi hiljaisella äänellä kuin loitsien, “pysyköön paha silmä kaukana meistä.”
Oliko Zohra yhä unessa?
Espand.
Sana leijui ilmassa. Siihen liittyi jokin tuttuuden tunne, joka haastoi hänen hämmennyksensä. Tuoksu kietoutui Zohran ympärille maadoittavana ja taivaallisena. Hetki hetkeltä hänen aistiensa terävöityessä unen sumu hälveni ja espandin tuoksu muuttui yhä tutummaksi ja lohdullisemmaksi.
Äiti jatkoi rituaaliaan ympäri keittiötä, Zakirin seuratessa tätä silmät tarkkana kuin palapelin äärellä. Keittiö muuttui tunnelmalliseksi keitaaksi, jossa espandin tuoksu sekoittui aamuaurinkoon. Oli kuin Zohran aistit olisivat olleet puoliunessa tähän asti. Lumoavan tuoksun leijaillessa ilmassa, tuntui kuin kaikki hänen huolensa haihtuisivat pois, jättäen hänet höyhentä kevyemmäksi. Hän pystyi lähes näkemään, kuinka kaikki kateelliset katseet kääntyivät pois heistä.
Uni, keittiö ja tuoksu kaikki kolme kietoutuivat keskenään lumoavaan tanssiin. Tuntui kuin yhdistymässä olisivat perinteet, mystiikka ja todellisuus, joka oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Pikkuveljen ihaileva ihmetys, äidin keittiömagia - oli kuin maailmankaikkeus olisi vehkeillyt tästä tavallisesta aamusta jotain taianomaista.
Samalla kun espandin tuoksu leijaili ja jatkoi leviämistään, Zohra muisteli aikaa, kun Zakir oli syntynyt. Heidän isoäitinsä oli tullut suorittamaan samanlaista savuista rituaalia. Isoäiti oli kertonut tarinoita nazarista, pahasta silmästä. Hän uskoi, että kadehtivalla katseella oli voima tuhota ja tuoda epäonnea mukanaan. “Pelkkä kadehtivan ihmisen silmä voi pilata elämäsi, joten sinun on oltava varovainen, Zohra bachem”, isoäiti oli sanonut. Kaikki hänen perheessään olivat jossain vaiheessa maininneet pahamaineisen nazarin, mutta Zohra oli aina kohauttanut olkiaan ajatukselle. Nyt, espandin maagisen tuoksun ympäröimänä, ajatus ei enää tuntunutkaan niin kaukaiselta.
Hän muisteli sukupolvien yli kaikuvaa kertomusta pahan silmän ja espandin välisestä mahtavasta taistelusta. Muinoin uskottiin, että espand oli ainoa asia, joka suojasi heitä pahalta silmältä. Se oli kuin soturi kasvimaailmasta, aseistettuna tuoksuvalla kilvellä, joka sai kateellisen katseen kaikkoamaan.
Tuoksu piti Zohraa edelleen rauhoittuvassa syleilyssään. Keittiö oli muuttunut pyhätöksi, jossa arkisuus ja mystisyys nivoutuivat yhteen. Auringonvalon virratessa sisään luoden monimutkaisia valon ja varjon kuvioita, Zohra tunsi uudelleen herännyttä ihmetystä maailmaa kohtaan. Maailmaa, jossa espandin tuoksu saattoi kutoa unia todellisuuteen ja tarjota suojaa kateellisilta katseilta, jotka pyrkivät varjostamaan heidän elämäänsä. Hän tiesi, etteivät epäilykset ja huolet tulevaisuuden epävarmuudesta häviäisi kokonaan, mutta juuri tässä ohikiitävässä hetkessä tuntui, että espand, äidin rakkaus ja isoäidin viisaus voisivat yhdessä suojella häntä kaikelta pahansuovalta.
Hasina Fahim (she/her) is a storyteller with a bachelor's degree in anthropology and a master's degree in documentary filmmaking. Most of her work is influenced by her personal journey as an Afghan immigrant who grew up in Finland, shaping the very essence of her narratives and research.
Lue lisää
Reimagine the possibility of an inclusive beauty ideal through an Afrofuturistic approach.
[ENGLISH]
Haaveiden avulla voimme luoda ja kurkottaa kohti utopioita. Pääkirjoituksessa Aracelis ja Téri pohtivat utopioita ja miten ne voivat olla läsnä arjessamme.
[SUOMEKSI] [ENGLISH]
A sound and photography project that explores the interplay between nature and humanity in the Anthropocene era. It re-imagines a delicate fable-like utopia based on the current living realities.
[ENGLISH] [SUOMEKSI]