Tuoreen selvityksen mukaan rasismi ja syrintä vaikuttavat afrikkalaistaustaisten ihmisten elämään Suomessa kokonaisvaltaisesti

Teksti: Ndéla Faye
Kuvat: Ervin Latimer
Kesäkuu 9, 2020

YLE arvioi vuonna 2009 Suomessa asuvan noin 20 000 afrikkalaistaustaista ihmistä, ja Tilastokeskuksen mukaan heitä oli vuonna 2018 arviolta 50 000. Vuonna 2018 julkaistu Euroopan perusoikeusviraston (FRA) Being Black in the EU (BBIEU) -selvitys osoittaa, että rasistinen syrjintä on Suomessa syvälle juurtunut ilmiö, joka vaikuttaa afrikkalaistaustaisten ihmisten elämään ja hyvinvointiin kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja aloilla. FRA:n selvitykseen vastanneista 63 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Suomen osalta tulokset ovat hälyttäviä: erityisesti mustien afrikkalaistaustaisten ihmisten kokema rasistinen häirintä ja syrjintä on täällä yli kaksinkertainen muihin maihin verrattuna.

Tuloksista huolimatta Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon tulevissa, alkuperään perustuvissa syrjintäkanteluissa afrikkalaistaustaisuus ei nouse merkittävästi esiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu halusi saada laajempaa ymmärrystä tilanteesta ja aliraportoinnin syistä. Tuloksena on juuri julkaistu selvitys afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemasta syrjinnästä Suomessa.

Selvityksen tulokset ovat karuja, ja ne osoittavat syrjinnän vaikuttavan afrikkalaistaustaisten ihmisten elämään kaikilla yhteiskunnan alueilla. Valtaosa selvitykseen vastanneista kertoo kohtaavansa syrjintää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Selvityksen tulokset ovat karuja, ja ne osoittavat syrjinnän vaikuttavan afrikkalaistaustaisten elämään kaikilla yhteiskunnan alueilla. Valtaosa selvitykseen vastanneista kertoo kohtaavansa syrjintää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Rasismikokemukset värittävät kyselyyn vastanneiden afrikkalaistaustaisten ihmisten elämänkaarta kokonaisvaltaisesti yksilöiden ja instituutioiden toimesta: varhaisopetuksessa ja koulussa, opintojen ohjauksessa, korkeakoulussa, asuntomarkkinoilla, työelämässä tai sinne hakiessa sekä julkisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa. Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista on kokenut moniperusteista syrjintää, jossa henkilöä syrjitään kahden tai useamman eri tekijän perusteella.

“Selvityksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, ja niistä kumpuaa todellisuus, jossa afrofobinen rasismi ulottuu syvälle yhteiskunnassamme. Selvityksessä teemme afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemuksia rasismista ja syrjinnästä näkyväksi ja asetamme konkreettisia suosituksia viranomaisille, jotta syrjiviä asenteita ja rakenteita voitaisiin tunnistaa ja kitkeä pois”, kertoo Michaela Moua, ylitarkastaja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta.

Rasistista syrjintää tapahtuu kaikilla koulutustasoilla

Tulokset viittaavat siihen, että rasismi on koulumaailmassa vahvasti läsnä. Suomessa koulutukseen osallistuneista selvityksen vastaajista 67 prosenttia on kokenut ihonväriin perustuvaa syrjintää tai häirintää koulutuksessa. Lisäksi vastaukset osoittavat, että ensimmäiset rasismi- ja syrjintäkokemukset tapahtuvat jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa, jatkuen toiselle asteelle ja aina korkeakouluun asti. Lähes viidesosa vastaajista on kokenut syrjintää jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa. Hätkähdyttävää on, että lähes kolmannes (27 %) on kokenut myös fyysistä väkivaltaa koulussa.

Selvityksen vastauksissa todettiin myös valkoisuusnormista poikkeamisen vaikuttavan pitkälti siihen, miten musta oppilas tulee koulussa nähdyksi ja kohdelluksi sekä opetushenkilökunnan että muiden opiskelijoiden taholta. Nimenomaan mustuus tulee vahvasti esiin vastaajien kokemuksissa syrjintäperusteena. Esiin nousevat syrjintäkokemukset ovat usein sanallista häirintää ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamista, sekä sanatonta toimintaa. Vastaajien mukaan opettajat eivät usein puutu rasistisiin tilanteisiin tai hahmota tilanteiden vakavuutta.

Merkittävää on myös, että kyselyyn vastanneet kokevat rodullistamisen ja stereotypisoinnin vaikuttavan koulumaailmassa esimerkiksi opinto-ohjaukseen sekä arviointiin. Avovastauksissa esimerkkeinä nousevat osaamisen aliarviointi, huono tai puutteellinen ohjaus, huonojen arvosanojen antaminen perusteettomasti, vaikeudet löytää työharjoittelupaikka, asioiden tekeminen hankalaksi, sekä henkilön ulkopuolelle jättäminen, sivuuttaminen ja laiminlyöminen.

“Haastavinta on rasismin monimuotoisuus. Se voi olla helposti näkyvää tai niin hienovaraista, että sitä on vaikea havaita tai todistaa. Avovastauksissa nousee esiin esimerkkejä molemmista: vastaajat kokevat rasismia sekä solvauksina ja fyysisenä väkivaltana että toiseuttamisena ja marginalisointina. Jälkimmäisissä afrikkalaistaustainen oppilas nähdään esimerkiksi ainoastaan oman kulttuurinsa edustajana tai vaikka maahanmuuton asiantuntijana,” Moua toteaa.

Näkyvää ja piilevää syrjintää työelämän rakenteissa

Tutkimukseen vastanneista 32 prosenttia kertoi töissä tapahtuvan syrjinnän tulevan työtovereiden taholta ja 34 prosenttia työnantajien taholta. Myös työyhteisön ulkopuolisten, kuten asiakkaiden ja potilaiden osallisuus on merkittävä.

Suomen työelämän rakenteellista ja piilevää syrjintää rekrytoinnissa on jo käsitelty esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa tutkija Akhlaq Ahmad:in When the Name Matters -tutkimuksessa sekä marraskuussa 2019 julkaistussa Samaa vai eri maata? Viiden kieliryhmän arvoista ja asenteista -tutkimuksessa. Molemmat tutkimukset tuovat esiin Suomessa tapahtuvaa syrjintää, joka johtaa eri ryhmien sijoittumiseen taustansa perusteella tietyille aloille tai ammatteihin. Syrjinnän kerrotaan johtavan myös erilaisiin työehtoihin ja heikompiin mahdollisuuksiin edetä työelämässä.

Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksestä ilmenee, että syrjinnän kokemukset työelämässä ovat moninaisia. Syrjinnän koetaan tapahtuvan sekä työn haussa että työelämässä. Vastaajat kertovat tilanteista, joissa henkilöille tarjotaan vain lyhytaikaisia työsuhteita tai muihin vastaavissa tehtävissä oleviin verrattuna huonompia työehtoja. Vastaajat kokevat kyseisen syrjinnän kohdistuvan erityisesti mustiin ihmisiin.

Luottamuksen puute viranomaisiin vaikeuttaa yksilön oikeuksien toteutumista

61 prosenttia vastaajista ei ilmoita kokemastaan syrjinnästä millekään viralliselle taholle. Suurimpina syinä aliraportointiin mainitaan luottamuksen ja tiedon puute.

Vastaajat kertovat luottamuksen puutteesta järjestelmää, viranomaisia ja oikeusturvan toteutumista kohtaan. Syynä luottamuksen puutteeseen mainitaan kokemukset siitä, että syrjinnästä ilmoittaminen ei johda toimenpiteisiin. Vain reilu kolmannes (37%) vastaajista kokee tietävänsä oikeutensa ja tuntevansa tahot, jotka tarjoavat apua ja neuvoja syrjintää kohdatessa.

Luottamusta viranomaisiin heikentää myös kokemukset etnisestä profiloinnista. Joka viides kyselyyn vastanneesta kertoo kokeneensa etnistä profilointia poliisin, vartijoiden tai muun turvallisuudesta vastaavan toimijan taholta. Esimerkeiksi annetaan tilanteita, joissa vartija seuraa kaupassakäynnin ajan tai joissa tapahtuu virheellisiä varkaussyytöksiä.

Etnisestä profiloinnista ensimmäisenä Suomen kontekstissa tutkimusta tehneen Pysäytetyt – Etnisen profiloinnin tilat, merkitykset ja käytännöt -tutkimushankkeen tulokset ovat samankaltaisia. Pysäytetyt -hankkeen mukaan etnisen profiloinnin kokemukset yhdistyvät vahvasti tunteeseen, että poliisiin ja viranomaisiin ei voi luottaa. Se vähentää osaltaan yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta ja vaikeuttaa siten edelleen myös viranomaisten, varsinkin poliisin työtä.

Instituutioiden lisättävä ymmärrystä ja puuttumista moniperusteiseen syrjintään

65 prosenttia vastaajista on kokenut syrjintää myös jonkin muun henkilöön liittyvän syyn takia. Ulkomaalaisuus, kieli ja uskonto tai vakaumus koetaan yleisimmiksi muiksi syrjintäperusteiksi. Vastaajat kokevat syrjintää myös kansalaisuuden perusteella. Kuuluminen näkyvään vähemmistöön lisää moniperusteisen syrjinnän todennäköisyyttä sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun että EU:n perusoikeusviraston selvityksen mukaan.

Viranomaisten, työnantajien ja koulutuksenjärjestäjien on otettava rasismia ja syrjintää koskeva tieto vakavasti ja toimeenpantava lainmukaista velvollisuuttaan edistää yhdenvertaisuutta selvästi tehokkaammin.

Tuoreessa selvityksessä viitataan myös aiempaan oikeusministeriön tuottamaan selvitykseen moniperusteisesta syrjinnästä, jonka mukaan viralliset tahot eivät usein tunnista moniperusteista syrjintää, mikä johtaa siihen, että samanaikaisesti useisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden on vaikeampi saada tarvitsemaansa apua ja tukea. Yhdenvertaisuusvaltuutettu painottaakin moniperusteisen syrjinnän tunnistamisen tärkeyttä yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Selvityksen mukaan viranomaisten, työnantajien ja koulutuksenjärjestäjien on otettava rasismia ja syrjintää koskeva tieto vakavasti ja toimeenpantava lainmukaista velvollisuuttaan edistää yhdenvertaisuutta selvästi tehokkaammin. Selvityksessä suositellaan myös yhdenvertaisuuden edistämistoimenpiteiden nykyistä parempaa valvontaa.

“Toivomme, että selvityksestä saadun tiedon avulla pystytään puuttumaan tehokkaammin mustien ja afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemaan syrjintään Suomessa. Haluamme kehittää toimintaamme matalan kynnyksen toimijana sekä vahvistaa pitkäjänteisesti sidosryhmäyhteistyötä ja sitä kautta lisätä oikeustietoisuutta sekä edistää afrikkalaistaustaisten ihmisten yhdenvertaisuutta. Tulemme keskustelemaan aiheesta muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä aluehallintovirastojen työsuojeluviranomaisten kanssa”, Moua kiteyttää.