Toipuva kotiseutu

Teksti: Yasmin Mohamud
Kuvat: Yasmin Mohamud
Suomennos: Elena Sulin
Marraskuu 25, 2021

Erämaassa tunnen rakkauden ja vapauden läsnäolon. Sydämeni täyttyy ilolla, kun ratsastan kamelilla, tanssin ja laulan sekä muodostan yhä syvemmän yhteyden esivanhempieni maahan. Suhde aavikkoon on sidos, joka ohjaa sisäistä matkaani kohti toipumista.

Esivanhempani ovat Puntmaasta, virallisesti Somalian Puntmaan valtiosta. Somalian koillisnurkan autonomisesta valtiosta, jossa paimentolaisilla on läheinen suhde autiomaahan. Paimentolaiselämää rytmittävät pilvien liikkeet, ruohon kukinta, tuulet ja sateet. Heille aavikko tarjoaa mahdollisuuden vapautua sivilisaation moraalisesta ja fyysisestä saasteesta. Lakeus toimii enteiden ja ymmärryksen lähteenä. Paimentolaiset, kuten minun esivanhempani, uskovat, että jumala huolehtii heistä kehollisesti ja hengellisesti, ylläpitämällä elämää aavikolla.

Perheeni pakeni Somaliasta Kenian kautta Kanadaan vuonna 1992. Se oli ensimmäinen kerta, kun lensimme lentokoneella. Laskeuduttuamme kohtasimme ensimmäistä kertaa kylmyyden. Muistan ajatelleeni jäätyväni odottaessamme lentokentällä paikallisia tukijoita. Sponsoreita, joiden oli määrä toivottaa meidät tervetulleiksi “uusina kanadalaisina” ja varustaa meidät talvitakein.

Kun aloitimme koulun 1990-luvun lopulla, opettajat pitivät hunnutettuja päitämme epätavallisimpana asiana, jonka he olivat koskaan nähneet. Valkoiset oppilaat taas olivat vakuuttuneita siitä, että olin päättänyt peittää hiukseni siksi että laiminlöin hiustenhoitoa. Oli niitäkin, jotka kysyivät, oliko minulla hijabin alla hiuksia lainkaan tai kävinkö mahdollisesti suihkussa huivi päässä. Luulin heidän vitsailevan.

Kesällä 2014 matkustin Torontosta Somaliaan. Synnyinmaassani järkytyin nähdessäni, kuinka ilmastonmuutos oli vaikuttanut paikallisyhteisön elinoloihin. Somalialaiset elävät ilmastokriisin etulinjassa. Heille se ei ole abstrakti ennustus, vaan jokapäiväistä todellisuutta. Somalialaiset tuntevat kriisin vaikutukset välittömästi ja hyvin konkreettisesti päivittäisessä elämässään.

Elämä Somaliassa on riippuvaista valtavista, ilmastoon liittyvistä haasteista, kuten metsäkadosta, aavikoitumisen kiihtymisestä, ekologisesta rappeutumisesta, ruoan puutteesta, vesipulasta ja kalakantojen romahtamisesta, etenkin rannikkoalueilla. Haasteista, jotka vaarantavat paikallisen yhteisön elon, biologisen monimuotoisuuden ja lopulta koko ekosysteemin tilan.

“Sodan trauma on jättänyt syvät haavat, jotka eivät parane kotimaassa sen paremmin kuin diasporassa.”

Myös monet Somalian nykyisistä maatalouskäytännöistä ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa paikallisille ekosysteemeille. Esimerkiksi maan pohjoisosissa vallitseva, liikkuvan paimentolaisuuden muoto on johtanut laajalle levinneeseen liikalaiduntamiseen. Kun eläimet kaluavat maaperän paljaaksi, laidunmaa tuhoutuu.

Liikalaiduntaminen johtaa maaperän köyhtymiseen ja kiihdyttää osaltaa kasvi- ja metsäkatoa sekä aavikoitumista. Ongelmaa syventää puun käyttö rakennusalalla ja polttoaineena puuhiilen tuotannossa. Käytön seurauksena kasvi- ja metsäkato on laajalle levinnyttä ja vaikuttaa merkittävästi vallitsevaan elintarvikepulaan.

Kun Somalian keskushallinto romahti vuonna 1991, poliittinen kuohunta sai ihmiset palaamaan perinteisiin ja uskontoon nojaaviin lakeihin. Sen avulla hallittiin ja ratkaistiin klaanien välisiä konflikteja vallan tyhjiössä. Syrjivän politiikan, työttömyyden ja lisääntyvän köyhyyden alla maa heikkenee, eikä lopulta pystytä myöskään vastaamaan ympäristöongelmiin.

Sisällissodan vuoksi länteen muuttaneet somaliyhteisöt kokevat usein, ettei heillä ole paikkaa, jonne palata, tai maata, jota kutsua kodiksi. Sodan trauma on jättänyt syvät haavat, jotka eivät parane kotimaassa sen paremmin kuin diasporassa.

Palatessani Kanadaan vuonna 2014 tunsin juurettomuutta. Oloni oli yksinäinen ja päivittäiset rutiinit menettivät merkityksensä. Pohdin usein, että oli oltava parempi tapa elää. Tunsin tarvetta korjata yhteyden esivanhempieni maahan, muodostaa yhteys somaliyhteisöön, oppia ja jakaa tietoa sekä ryhtyä toimiin.

Neljä vuotta myöhemmin, ja tunnettuani oloni ulkopuoliseksi koko elämäni, päätin löytää oman paikkani maailmassa, palata kotiin ja korjata suhteeni somalipaimentolaisuuteen. Halusin työskennellä yhdessä paikallisen yhteisön kanssa parantaaksemme sodan traumaa – ja maata. Otin valtavan harppauksen ja muutin Somaliaan mukanani pelkkä urheilukassi, vailla yhtäkään ystävää tai perheenjäsentä.

“Somalia on itse asiassa yksi maailman rikkaimmista maista. Nyt onkin meidän velvollisuutemme yrittää purkaa vallitsevia ennakkoluuloja. Me voimme, muokkaamalla käsitystä itsestämme, muuttaa kurjuuden oletusta kotimaastamme.”

Somalialaiset muistavat vanhat hyvät ajat, jolloin Mogadishussa varttuminen tarkoitti asumista Afrikan parhaassa kaupungissa. Kaupungissa, joka 1970- ja 80-luvuilla tunnettiin yöelämästään, muodista, kukoistavasta taidemaailmasta ja avoimuudesta muulle maailmalle. Turistit ympäri maailmaa saapuivat Mogadishuun laiskottelemaan Afrikan pisimmille, valkohiekkaisilla rannoille. Valitettavasti kulttuurinen muisti on lyhyt ja vain harvat ulkopuoliset tietävät näistä vanhoista hyvistä ajoista. Menneisyyden unohtaminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa niille, jotka ovat eläneet nuo ajat itse.

Monillakaan Somalian ongelmilla ei ole mitään tekemistä köyhyyden tai konfliktien kanssa, vaan ne liittyvät pikemminkin ihmisten rakentamiin järjestelmiin. Tapahtumat maassa johtuvat usein kulissien takana tapahtuvista pahoista asioista, ja Somalian ongelmat tiivistyvätkin yhteen kysymykseen: korruptioon.

Ulkomaailman silmiin maa näyttää usein tragedian ja köyhyyden näyttämöltä. Vallitseva käsitys Somaliasta on, että maa on yksi maailman köyhimmistä. Maassa paljon aikaa viettäneenä tiedän tämän olevan valhetta. Somalia on itse asiassa yksi maailman rikkaimmista maista. Nyt onkin meidän velvollisuutemme yrittää purkaa vallitsevia ennakkoluuloja. Me voimme, muokkaamalla käsitystä itsestämme, muuttaa kurjuuden oletusta kotimaastamme.

Somalialaiset luovat uskomattoman kauniita, sosiaalisia verkostoja. He ovat kultaisia ja anteliaita ihmisiä. Afrikkalaisina kulttuurinen identiteettimme perustuu syvälle juurtuneeseen historiaan ja pitkiin, vanhoihin kulttuuriperinteisiin. Minulle afrikkalaisuudessa on kyse maanosaa yhdistävästä historiasta ja kulttuurisista yhteyksistä. Tunteesta, että me kuulumme tänne. Se luo ymmärrystä ja myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan.

Myös luonnonvarojen, kuten uraanin, kullan, kalkkikiven ja timanttien puolesta Somalia on yksi maailman rikkaimmista. Maan köyhtyminen ei ole sattumaa, vaan hyväksikäytön tulos.

“Riiston historia näkyy Afrikassa yhä kaikkialla, eikä kolonialismin aika mantereella ole vieläkään ohi.”

15. marraskuuta 1884 Saksan liittokansleri kutsui koolle Berliinin konferenssin, eli 18 Euroopan johtajaa, jotka istuivat pöydän ääreen ja suunnittelivat koko Afrikan kaavoituksen ja kolonisaation etenemisen mantereella. Vuoteen 1902 mennessä 90 prosenttia maanosasta oli siirtomaavaltojen alaisuudessa.

On ratkaisevan tärkeää, että kolonialismin ja hyväksikäytön kauhuja, oikeuksien riistoa tai epärehellisyyden ja julmuuden pitkää historiaa ei hävitetä. Historiaa ei saa valkopestä: aikaa, jolloin afrikkalaiset tuottajat menettivät oikeutensa paikallisiin luonnonvaroihin. Aikaa, joka näkyy alueen varallisuuseroina ja vaurauden keskittymisessä vielä tänäkin päivänä. Paikalliset taloudet uudelleenrakennettiin niin, että vienti keskittyi raaka-aineiden kuten teen, kahvin ja suklaan rahtaamiseen Eurooppaan ja eurooppalaisten suurvaltojen muihin siirtomaihin. Riiston historia näkyy Afrikassa yhä kaikkialla, eikä kolonialismin aika mantereella ole vieläkään ohi.

Somaliassa suitsukkeet ja mirhami, puista valutettu maitiaisneste, ovat kaksi kansallista aarrettamme, jotka virtaavat jatkuvasti maasta rikastuttamatta merkittävästi omaa kansaamme. Olibaanihartsi eli frankinsensi, on aromaattista pihkaa, jota saadaan olibaanien eli Boswellia-suvun puista. Suuri osa sadosta korjataan nimenomaan Somaliassa. Länsimaissa tuote päätyy useimmiten kosmetiikan sekaan. Pihkaa on saatavana eri laatuisena sadonkorjuun ajankohdasta riippuen. Ensiluokkainen, premium-pihka on kuitenkin Puntmaasta, minun esi-isieni alueelta. Maasta, joka on saanut nimensä muinaisilta Egyptin faaraoilta, jotka kutsuivat sitä “Puntin pyhäksi maaksi”, alueen luonnonvarojen rikkauden vuoksi.

“Paikallisen sananlaskun mukaan mikä tahansa työ on parempaa kuin suitsukkeiden kerääminen, ja useimmat paimentolaiset halveksuvatkin luonnonpihkojen keräämistä, koska työ on vaarallista eikä palkka riitä yleensä edes kattamaan perustarpeita.”

Muutettuani Somaliaan aloin työskennellä organisaatioissa, jotka tekevät työtä maaperän korjaamisen puolesta. Työssäni paimentolaisyhteisöjen kanssa opin, että suitsukkeiden kerääjät ovat useimmiten köyhiä paimentolaisia ja pienkalastajia. Paikallisen sananlaskun mukaan mikä tahansa työ on parempaa kuin suitsukkeiden kerääminen, ja useimmat paimentolaiset halveksuvatkin luonnonpihkojen keräämistä, koska työ on vaarallista eikä palkka riitä yleensä edes kattamaan perustarpeita.

Boswellia carterii on lajike, johon ilmastonmuutos vaikuttaa välittömästi. Maaperän rappeutumisen ja ilmaston lämpenemisen vuoksi puu on uhanalainen. Ilman ympäristötoimia laji voi hävitä 50 vuodessa. Kestävä maankäyttö ja luonnon kanssa pitkäjänteisesti toimivat yhteisöt ovat välttämättömiä sen pelastumiselle.

Somalian kansallispuistot tuhoutuivat sisällissodassa, ja suuri osa maasta luokitellaan elinkelvottomaksi monille paikallisille eläimille. Maan toipuessa myös eläinkannan palauttaminen on välttämätöntä. Luonnossa kaikki on yhteydessä kaikkeen: elinympäristön laajuus ja laatu vaikuttaa luonnonvaraisten eläinten määrään, joten sen hoitaminen on eläinkannan hoitamista.

Somalian maaperä on rikas ja täynnä uusiutuvia luonnonvaroja, joita voidaan valjastaa käyttöön niin ihmisten kuin maaperän rikastuttamiseen johtavassa työssä. Alkuperäislajeja voidaan palauttaa ja käyttää tukemaan ekosysteemin toimintoja, muun muassa niin, että ne ohjaavat sadevettä ja vesistöjä sekä toimivat edelläkävijäkasveina. Ne voivat valmistaa maaperää muille ruokalähteille ja luonnonvaroille.

“Paikoissa, joissa alkuperäiskansoja ei ole tukahdutettu, löytyy kauniita metsiä, elinvoimaisia niittyjä, rikkaita putouksia, vesistöjä ja runsaasti villieläimiä.“

Yksi inspiroivimmista asioista, joihin olen elämässäni törmännyt on se, että maisemat todella heijastavat ihmisen tietoisuuden tilaa. Paikoissa, joissa alkuperäiskansoja ei ole tukahdutettu, löytyy kauniita metsiä, elinvoimaisia niittyjä, rikkaita putouksia, vesistöjä ja runsaasti villieläimiä.

Työskentelen jatkuvasti yhteisöjen kanssa kehittääkseni sadonkorjuuta niin, että se on kestävää ja voi kehittyä eettiseksi liiketoiminnaksi. Rakennettu ympäristö suunnitellaan paikallista luontoa kunnioittaen. Permakulttuuri on kestävän elämän ja ruokatuotannon suunnitelma, joka rakentuu eettisille ydinperiaatteille hoivasta. Hoivatyölle, jonka kohteena ovat koko planeetta ja sen asukkaat sekä mahdollisen ylijäämän palauttaminen takaisin järjestelmään. Noudattamalla hoivan perusteita pyrimme palauttamaan ja luomaan kukoistavia ekosysteemejä, joissa elävät yhteisöt ovat omavaraisia pitkälle tulevaisuuteen.

Pyrimmekin toiminnallamme osoittamaan, että kun ekosysteemien korjaaminen yleistyy Somaliassa, kestävät muutokset ovat mahdollisia koko bioalueella. Korjaamisen avulla ihmiset voivat jatkossa torjua köyhyyttä, vesipulaa ja nälänhätää sekä taistella ilmastokriisiä, aavikoitumista ja lajien monimuotoisuuden häviämistä vastaan. Heidän työnsä on nyt vuorostaan herättää rappeutuneet alueet henkiin ja tarjota omalle yhteisölleen tulevaisuudessa mahdollisuus hyötyä uudistuvasta maisemasta kestävästi. Tämä on käytäntö ja tapa toimia, jota voisi soveltaa myös Somalian ulkopuolella. Se voisi avittaa kansainvälistä, globaalia yhteisöä matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Tällä hetkellä työskentelemme ekosysteemin korjaamisen kanssa leirimuotoisesti, tukemalla kouluttajia ja opiskelijoita, jotta he voisivat ryhtyä käytännön toimiin Somalian arvokkaiden luonnonvarojen palauttamiseksi ja parantamiseksi. He työskentelevät rakentaakseen kestäviä vesijärjestelmiä, ravitakseen maaperää, elättääkseen ihmisiä ja rakentaakseen suuria taimitarhoja aavikon palauttamiseksi. He työskentelevät kerryttääkseen Somalian luonto- ja kulttuuripääomaa sekä luodakseen paremman tulevaisuuden.

“Yhdistämällä työssäni permakulttuurin etiikan, periaatteet ja käytännöt alkuperäiskansojen tietoon ja kulttuuriin, voin kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja olla aito osa yhteisön uudelleenrakentamista.“

Juuri nyt odotan innolla ekosysteemien korjaamisleirien avaamista Puntmaan pääkaupunkiin, Garoween. Leirillä tulemme käyttämään hitaita ratkaisuja ja pienen mittakaavan keinoja perustaaksemme kouluttajatiimin, joka voi työskennellä Puntmaan tukikohdasta käsin, paikallisen yhteisön kanssa. Osavaltion hallitus ja organisaatiomme ovat solmineet kumppanuussopimuksen luodaksemme pienimuotoisen ekosysteemin korjaamiseen erikoistuneen koepaikan. Tätä aluetta voidaan samalla käyttää julkisena puistona. Puistosta tekee erityislaatuisen se, että alue tarjoaa yhden maan ensimmäisistä julkisista pyörä- ja kävelyreiteistä.

Ymmärränkin nyt, että Somalian selviytyminen ja lopulta toipuminen alati lämpenevällä planeetallamme riippuu luonnon- ja kulttuuripääoman uudelleenrakentamisesta, rappeutuneen maiseman korjaamisesta, tasa-arvon rakentamisesta ja yhteisövetoisesta talouden elpymisestä. Työni kautta olen alkanut nähdä, että minulla on rooli tämän välttämättömän muutoksen aikaansaamisessa – kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Kotimaassani Somaliassa löysin paikkani ja opin elämään pelkän olemassaolon sijaan. Tämä oivallus on suonut minulle sisäisen rauhan ja onnen, sekä mahdollistanut yksinkertaisemman tavan elää. Mutta on kyse paljon muustakin kuin pelkästä henkilökohtaisesta merkityksellisyyden tai täyttymyksen tunteesta. Yhdistämällä työssäni permakulttuurin etiikan, periaatteet ja käytännöt alkuperäiskansojen tietoon ja kulttuuriin, voin kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja olla aito osa yhteisön uudelleenrakentamista. Voin palvella enkä vain kuluttaa. Somaliassa olen vapaa liikakulutuksesta ja lännessä raivoavasta arvojen sekamelskasta. Täällä minun on mahdollisuus kasvaa ja olla osa uutta Somaliaa, jota rakennamme yhdessä.

Somalia tarjoaa valtavan mahdollisuuden niille, jotka ovat valmiita tekemään kovasti töitä tullakseen osaksi jotakin uutta. Maaperän elvyttäminen ja ihmiskunnan hengen toipuminen ovat lopulta yhden ja saman prosessin osia.

Lisätietoa

Permaculture Design Course

Ensimmäinen Permaculture Design Course (PDC) järjestettiin Garowessa, Somaliassa lokakuussa 2021 permakulttuuriasiantuntija Rhamis Kentin ohjauksessa. Osallistujat saavat täyden koulutuksen ja todistuksen ekosysteemien korjaamisen ja permakulttuurisuunnittelun kurssista (PDC).

Dryland Solutions

Dryland Solutions perustettiin vuonna 2019 tukemaan Somalian ekosysteemien palauttamista. Dryland Solutions pyrkii parantamaan maaseutuyhteisöjen (mukaan lukien naisten, pakolaisten ja vähemmistöjen) elämää, torjumalla köyhyyttä ja ympäristövahinkoja rakentamalla ekosysteemien ennallistamisleirejä. Tiimit pyrkivät auttamaan luomaan kestävää tulevaisuutta alkuperäiskansojen tietämyksen ja huippuluokan ekologisen suunnittelun avulla vahvistamalla paikallisia ja maaseutuyhteisöjä koulutuksen, tiedon ja kestävien ratkaisujen kautta. Dryland Solutions kunnostaa ekosysteemej voidakseen taistella ilmastokriisiä, eriarvoisuutta ja konflikteja vastaan. Dryland Solutions on osa Ecosystem Restoration Camps (ERC) -verkostoa.

Ecosystem Restoration Camps (ERC)

ERC perustettiin vuonna 2017 tukemaan ekosysteemien korjaamisleirien työtä kansainvälisesti. ERC:tä tukee neuvoa-antava toimikunta, joka koostuu maailman johtavista ekosysteemien korjaamisen asiantuntijoista ja toimijoista sekä organisaatiota hallinnoivasta ammattilaisryhmästä, joka tarjoaa palveluita leireillä. Se tarjoaa viestintää ja projektikoordinointia. Camp Dryland Solutionsin työtä tukevat suoraan ERC:n tiedot, taidot ja johtamiskyky.

Beyond Conservation

Beyond Conservation on pieni, voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö. Järjestö tekee yhteistyötä alueellisten, paikallisten yhteisöjen ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa lisätäkseen tietoisuutta sekä maa- että meriympäristön, villieläinten ja elinympäristöjen säilyttämisen tärkeydestä. Beyond Conservation keskittyy ensisijaisesti kouluttamaan niitä yhteiskunnan sektoreita, jotka on yleensä jätetty jälkeen (naiset, nuoret, vähemmistöt jne).