Tietäjät tietää 3: KARIM MAÏCHE

Teksti: Sonia El Kamel
Kuvat: Nayab Ikram
Marraskuu 22, 2017

Tutkit muun muassa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansanliikkeitä, poliittista historiaa sekä kulttuuria, ja väitöskirjasi käsittelee Algerian ay-liikkeitä. Miten kiinnostuit näistä aiheista?
Aloin seurata kansainvälistä politiikkaa jo nuorena, ja huomasin nopeasti, että maailman tapahtumilla on vaikutusta myös omaan elämääni. Vaikka esimerkiksi Lähi-idän tapahtumat tuntuivat tapahtuvan jossain kaukana ja ikään kuin muualla, niillä oli silti suora vaikutus omaan arkeeni. Persianlahden sota syttyi ollessani noin kymmenvuotias ja muistan, kuinka sodasta puhuttiin silloin koulussa. Tuntui, että sotaa seurattiin vähän kuin jotain tietokonepeliä, mikä oli mielestäni kummallista. Aloin silloin ensimmäistä kertaa hahmottamaan, miten minua asemoidaan osana Lähi-idän tapahtumia. Kiinnostuin aiheesta entisestään ja ryhdyin säästämään Lähi-itään liittyviä lehtiartikkeleita. Laitoin artikkelit muovitaskuihin ja lopulta niitä oli niin paljon, että tarvitsin kansion. Nyt kansioita onkin varmaan yli sata!

Sinussa oli siis tutkijan vikaa jo lapsena! Miten lopulta päädyit akatemiaan?
Pääsin reilu parikymppisenä opiskelemaan Lapin yliopistoon Rovaniemelle ja valmistuin sieltä yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Olin nuorena aktiivisesti mukana kansalaisjärjestötoiminnassa ja tein töitä freelance-toimittajana. Koin kuitenkin lopulta, että yliopistolla on enemmän tilaa keskustelulle ja analysoinnille kuin lehtijuttujen teossa. Yliopistolla on vapaus tutkia asioita, haastaa ja kritisoida. En halunnut vain tuottaa lehdille sisältöä, vaan tutkia syvällisesti aiheita, joista olen kiinnostunut. Pidän pitkien analyysien lukemisesta ja kirjoittamisesta, sillä maailma on moniulotteinen: se ei ole joko tai, se on sekä että. Toisaalta nautin välillä siitä, että kansalaisjärjestötoiminnassa voi sanoa asiat suoraan, tyyliin: “Ei iskua Irakiin”. Tutkimuksessa mielipide ei ole lähtökohtana, vaan voi punnita ja pohtia asioita niin objektiivisesti kuin osaa. Toki myös tutkijat kirjoittavat aina tietystä näkökulmasta. Pelkästään esimerkiksi aiheen valinta on jo tietoinen poliittinen teko. Tutkimuksessa oma lähestymistapa on kuitenkin aina perusteltava ja tuotava esille.

Olet kirjoittanut kirjan Mitäs me länsimaalaiset, joka pureutuu muun muassa lännen käsitteeseen historian ja vallan näkökulmasta. Mikä siis on “länsi”?
On tärkeää puhua lännen kokemuksesta, sillä eri paikoissa on erilaiset keskustelut siitä, mikä on länsi ja ketkä siihen kuuluvat. Useat itsensä länsimaalaisiksi identifioivat ihmiset kokevat lännen edustavan muun muassa vapautta, edistystä, sekularismia ja kapitalismia. Länsi edustaa heille positiivisia asioita. Toisaalta länsi voidaan nähdä myös negatiivisena: riistotalouden ja ympäristötuhon aiheuttajana. Länteen liittyy siis paljon erilaisia mielikuvia.

Tutkimuksessa käydään keskustelua siitä, vaikuttaako ihonväri länsimaisuuteen. Yksi ystäväni on siteerannut Alastair Bonnettia, joka on sanonut että termiä “länsi” käytetään, kun halutaan jättää jotakin sanomatta esimerkiksi ihonväriin tai kulttuuriin liittyen. En ole kuitenkaan täysin samaa mieltä tästä, sillä esimerkiksi Hollywood-elokuvissa ruskeat ihmiset saatetaan nähdä länsimaalaisina. Länsi ei siis ole pelkästään ulkoisten piirteiden kysymys. Kun kerron hyväksyväni seksuaalivähemmistöt ja kannattavani tasa-arvoa, minut nähdään länsimaisena. Mutta jos sanoisin, että uskontoni ei salli homoseksuaalisuutta tai vaikkapa alkoholia, en olisikaan enää niin länsimainen. Vaikka samalla unohdetaan, missä olutta ja viiniä on maailman historiassa alettu valmistamaan. Tuontitavaraa nekin ovat.

Länsi on käsite, jota ei koskaan tarvitse edes avata. Jos käytän tutkimuksessani käsitettä “Islamic World” niin oletuksena on, että avaan termin ja kerron, mihin termillä viittaan. Sama ei päde länteen. Jos haluan kritisoida lännen käsitettä, minun pitäisi kirjoittaa lähestulkoon koko maailmanhistoria uudestaan.

Miten länsikeskeinen tapa hahmottaa maailmaa näkyy siinä mitä tutkit?
En voi olla länsikriittinen tietyissä julkaisuissa. Jos tutkimusinstituutin tarkoituksena on esimerkiksi vahvistaa Euroopan Unionin yhtenäisyyttä tai transatlanttisten suhteiden tiivistämistä, minut ja länsikriittinen tutkimukseni koetaan uhkana. Yritä sieltä hakea apurahoja tai saada julkaisuja näiden julkaisujen kautta. Ei muuten onnistu.

Entä miten eurosentrisyys näkyy tieteessä? Miksi?
Eurosentrisyys näkyy taas enemmän tutkimuksessa käytetyissä teorioissa. Puhutaan vaikkapa marxismista ja muista Euroopassa kehitetyistä teorioista, joiden perusideat eivät välttämättä ole Euroopasta lähtöisin. Miksi tasa-arvosta puhutaan eurooppalaisena keksintönä? Otetaan vaikkapa Koraani 600-luvulla, johon naisille oli kirjattu omistusoikeus. Euroopassa naisten omistusoikeus alkoi vasta 1800-luvulla. Toki on suotavaa, ettei 600-luvun moraalista ilmapiiriä yritetä sellaisenaan soveltaa 2000-luvulla.

Demokratiasta, vapaudesta ja tasa-arvosta puhuttaessa mainitaan harvoin, että 1800-luvun toisella puoliskolla arviolta 50–60 miljoonaa Ihmistä kuoli kolonialistisen järjestelmän tukahduttavissa rakenteissa ja suoran väkivallan seurauksena. Näistä asioista ei puhuta eikä näitä asioita vieläkään opeteta, koska niitä ei vieläkään koeta tärkeiksi. Nämä ovat valtarakenteita: halutaan hallita tietoa ja pitää kiinni siitä, mitä opetetaan. Ihmisten identiteetti on rakentunut lännen myytin mukaan, eikä sitä ole helppo lähteä murtamaan. Läntinen identiteetti on ongelma, sillä se tuottaa meille epätasa-arvoisia valtarakenteita – elämmehän moninapaisessa ja monikulttuurisessa maailmassa.

Mitkä ovat suurimmat haasteet työssäsi?
Yliopiston rahoitustilanne on tällä hetkellä äärettömän hankala, mikä tuottaa monille tutkijoille vaikeuksia. Myös yliopiston sisällä on tietynlaisia valtarakennelmia, jotka eivät välttämättä edesauta objektiivista tutkimusta. Yliopistokin on hierarkkinen instituutio, jossa kamppaillaan siitä, kenellä on valta puhua.

Mihin tähtäät tutkimuksessasi?
Tähtään tiedon tuottamiseen. Ja onhan meillä tutkijoilla usein myös naiivi usko paremmasta maailmasta. Koen tutkimuksessani tärkeäksi purkaa isoja eurokeskeisiä lähtöoletuksia, mikä puolestaan antaa parempia välineitä hahmottaa todellista maailmaa edes hieman objektiivisemmin.

Juttu on osa Koneen säätiön rahoittamaa ruskeattytot.fi-verkkomedian tiede-, taide- ja kulttuurisisältöjen kehittämis- ja pilotointihanketta.