Pakina: Keskiluokkafetissi

Teksti: Ervin Latimer
Kuvitus: Ervin Latimer
Lokakuu 5, 2021

Sitä vaan jäin miettimään, että meidän homomiesten keskuudessa se kaikista likaisin ja tuhmin fantasia taitaa olla sellainen, jossa kaksi miestä ovat onnellisesti monogaamisessa parisuhteessa.

Olen melko varma, että jos eksyy jonnekin gay-miesten dark webiin, niin sieltä löytyy kaikkein perkeleellisimmistä peräkulmista videoklippejä, joissa on salaa kuvattu, kuinka kaksi naimisissa olevaa, ei-avoimessa suhteessa elävää miestä menee Hulluille päiville ostamaan tukkulavallisen allergiatestattua huuhteluainetta. Nuhjuisen, käsivaralla kuvatun videon kliimaksissa he maksavat ostokset yhteisellä Stockmann-kortilla samalla kun Q-Parkin lipuke tipahtaa setelitaskusta lattialle. Kaikkia naurattaa, mitä jos lärpäke olisi hukkunut? 

Jos haluaisin käyttää jonkun nahkavaatteisiin pukeutuneen herrasmiehen kehoa kädelläni kuin marionettinukkea, ei tarvitsisi etsiskellä kovinkaan pitkään. Sen sijaan tuntuu olevan ihan helvetin vaikeaa löytää mies joka haluaisi, vaikkapa, tyytyä minuun ja siihen intensiteettiin, jolla haluan jakaa rakkauteni sekä kehoni (vain) hänen kanssaan.

Olen aina ajatellut, että ei haittaa, että Disney on kaatanut miljardeja aivopestäkseen minut ajattelemaan, että prinssi tulee kyllä pelastamaan päivän ja suutelemaan minut eloon. Ei piirrettyjen heteronormatiivisuus minua koskaan masentanut, sillä mielikuvitukseni riitti kyllä kuvittelemaan itseni kippaamaan Lumikki ulos lasiarkustaan.

Kukaan ei vain kertonut, että siinä arkussa maatessa pitäisi ottaa dickpic, jotta prinssi osaisi päättää huvittaako häntä tulla paikalle. Vai olisiko Tähkäpään torni sittenkin isompi?

Juu juu, vali vali, homomiehet harrastavat paljon seksiä ja irtosuhteita. Ei siinä olekaan mitään ongelmaa, se on usein oikein kivaa! Sitä paitsi burnoutit ja stressi ovat puristaneet päänahastani jo tarpeeksi harmaita hiuksia, vain kirvoittaakseen joistakin iltavieraistani erilaisia isällisyyteen viittaavia iloisia tervehdyksiä. Lopulta ne tai muutkaan roolileikit eivät kuitenkaan tyydytä minua enää.  

Sen sijaan, että paketoin Saksan Amazonista tilatulla sidontateipilläni jonkun keittiön tuoliini, menisin mielummin istumaan kiusalliselle sunnuntailounaalle tämän vanhemmille. Dildot voidaan vaihtaa Finnkinon leffalippuihin ja kurkusta tarttumiset yhteiseen ASP-tiliin.

Kun ihmiset kertovat, että heitä jännittää puhua fetisseistään julkisesti, niin ymmärän heitä. Minuakin nolottaa myöntää, että haluaisin maata kotona sohvalla mieheni kanssa ja tapella siitä, mitä Woltista tilataan, sillä hän ei “taas” halua mennä istumaan harjukasiin.

“No ehdota sä sit jotain, jos ei kerta kelpaa”, minä tuhahtaisin.

Ai että. Nasty.