Kirja-arvio: Angie Thomasin Viha jonka kylvät

Teksti: Koko Hubara
Kuva: Anissa Photography/ Otava
Syyskuu 22, 2017

Starrilla, 16, on ihan tavallinen perhe: elintarvikekauppaa pitävä isä Maverick, joka on entinen jengipomo ja linnakundi, sairaanhoitajaäiti Lisa ja kaksi veljeä, Seven ja Sekani sekä lemmikkikoira Brickz. Perhe sattuu asumaan köyhällä, mustien asuttamalla alueella, niin sanotussa ghettossa. Valkoisia ihmisiä näkyy vain grilliruokaa myyvässä kulttiravintolassa, muuten heillä ei ole asiaa tai mielenkiintoa kaupunginosaan.

Starr, Seven ja Sekani on siirretty yksityiskouluun läheiselle hienostoalueelle, jossa he puolestaan ovat lähes ainoat mustat oppilaat. Siirto tapahtui, kun Starrin paras ystävä Natasha ammuttiin kymmenvuotiaana kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää jengiyhteenotossa. Muutama vuosi on kulunut, nuoren tytön elämään ovat tulleet pojat (valkoinen poikaystävä Chris) ja kotibileet, joista viimeisimmästä hän saa kyydin kotiin toiselta lapsuudenbestikseltään Khalililta. Matkalla valkoinen poliisi pysäyttää auton takavilkkuhäikän vuoksi ja päätyy ampumaan aseettoman Khalilin kuoliaaksi tämän tehdessä yhden pienen vikaliikkeen. Starr on ainoa silminnäkijä tapauksessa ja hänen täytyy valita, tuleeko hän julkisuuteen ja todistaako valamiehistön edessä. Asiaa ei auta se, että Khalil on myynyt silloin tällöin huumeita maksaakseen isoäitinsä syöpähoidot. Miten kotikulmien jengit, poliisi ja valkoiset ystävät suhtautuvat Starriin ja hänen perheeseensä jos hän lähtee oikeustaisteluun?

Tämä on Angie Thomas esikoisteoksen Viha jonka kylvät lähtökohta, mutta se on niin paljon muutakin. Kirjan kieli ja kerronta ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia ja helppolukuisia, mutta vain näennäisesti. Ensimmäiseltä sivulta lähtien on vaikea pitää mielessä, että kyseessä on nuortenkirja. Perinteisen nuortenkirjoista löytyvien teemojen kuten naiseksi kasvamisen, seksuaalisuuden ja ystävyyssuhteiden monimutkaisuuden lisäksi Thomas kiteyttää Black Lives Matter -liikkeen koko olemuksen ja oikeutuksen, jengimaailman raakuudeen, markkinatalouteen perustuvan vankilajärjestelmän, mikroaggressiot ja muut mustia ihmisiä alistavat rakennelmat Starrin silmin kuvattuna.

Kirja on muistokirjoitus tai pikemminkin elegia Oscar Grantille, Tamir Ricelle, Eric Garnerille, Trayvon Martinille, Michael Brownille, Freddie Graylle ja lukuisille muille poliisin ja muiden auktoriteettien käsissä viime vuosina kuolleille mustille pojille ja miehille. Jos poliisiväkivaltaan ja yhdysvaltalaiseen rasismiin haluaa perehtyä enemmän, sopii rinnalle mainiosti myös esimerkiksi uusi Netflix-sarja Aika – Kalief Browderin tarina jossa valotetaan, millaista on kasvaa mustana poikana Amerikassa.

Viha jonka kylvät -teoksen alkuperäinen englanninkielinen nimi on The Hate U Give eli THUG. Se taas on viittaus Tupac Shakurin Thug Life -yhtyeeseen ja samannimiseen elämänfilosofiaan, joka oli tatuoitu myös räppärin vatsanahkaan. Huhutaan että kyseessä olisi lyhenne lauseesta: The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody. Kirjassa palataan tähän motiiviin pariinkiin otteeseen, ja juuri niin siinä yritetään sanoa: viha joka istutetaan jo pieniin lapsiin, tuhoaa yhteisön ympärillä.

Tupac-referenssi ei jää kirjan ainoaksi. Yhdeksänkymmentäluvun hiphop-maailmasta elämänhalunsa ammentaneelle nyt jo keski-ikäistyvälle ruskealle lukijalle, vaikka sitten suomalaiselle, on kaiken tuskan keskellä suorastaan ääneen nauramisen paikka, kun kirjassa vihjataan monista tuon ajan keskusteluista etenkin Starrin vanhempien ja heidän lähipiirinsä kautta: siinä fanitetaan Prince of Bel Air -tv-sarjaa, Air Jordan -lenkkareita ja onpa sivuhahmoja nimetty Aaliyahiksi ja Jodeci-yhtyeen jäsenteen mukaan.

Toinen popkulttuurimielleyhtymä, jonka kirja herättää välittömästi, ovat John Singletonin elokuvat, jotka nekin ovat olleet monelle mustalle ja ruskealle suomalaiselle henkireikä. Monet kirjan kohtaukset on rakennettu samanlaisen anteeksipyytelemättömän mutta mässäilemättömän draaman varaan, joka on Singletonillekin ominaista sellaisissa elokuvissa kuin Poetic Justice, Higher Learning, Baby Boy ja Boyz N The Hood. Ei ole ihmekään, että Viha jonka kylvät saa pian ensi-iltansa elokuvana, jossa Starria näyttelee Hollywoodin todellinen it girl Amandla Stenberg ja Starrin asianajajaa April Ofrahia Insecure-tv-sarjan luoja ja pääosanäyttelijä Issa Rae.

Mutta on kirjalla myös kirjallisia esikuvia. Se jatkaa selvästi 90-luvulla huippunsa saavuttanutta ja nyt jo hetken ajan suvantovaihetta elänyttä niin sanotun urbaanin fiktion, ghettokirjallisuuden tai street litin perinnettä, joista tärkeimpiä merkkiteoksia lienevät Sister Souljahin The Coldest Winter Ever ja Sapphiren Push, joka tunnetaan meillä paremmin elokuvana Precious. Lopulta Angie Thomasin kirjoitustavasta tulee kuitenkin kaikkein eniten mieleen Maya Angelou ja I know Why The Caged Bird Singsin kristallinkirkas kronologisuus ja kikkailemattomuus. Kaijamari Sivill on onnistunut kääntämään afrikkalaisamerikkalaisen puhekielen erinomaisesti, joskin paikoin slangi on käännetty hieman geneerisesti ja vanhanaikaisesti. Tämä kirja on klassikko, ei pelkästään nuortenkirjallisuuden vaan myös poliittisen ja ylipäätään kaunokirjallisuuden saroilla. Black girl magicia puhtaimmillaan.